Naistenpäivä on itselleni suhteellisen turha juhla: olihan se hauskaa saada kukkia (ja runo!) mutta en oikein osaa päättää, onko naistenpäivän juhliminen nykypäivää. Naistenpäivän kunniaksi kuitenkin pari ajatusta omasta naiseudestani.
Olen ajatellut sukupuolta luultavasti elämässäni aika vähän, ja olen siitä kiitollinen. En usko sen vaikuttaneen juuri kasvatukseeni tai edes kaverisuhteisiin. Tosin ala-asteella sosiaalinen elämäni olisi mitä luultavimmin ollut helpompaa, jos olisin ollut poika ja siten saanut rauhassa hengata poikien kanssa ja antaa tyttöjen olla keskenään ikäviä.
Tajusin jokunen vuosi sitten lopullisesti sen, miten eri sukupuolet asettuvat janaksi, eivät esimerkiksi kahdeksi tai kolmeksi pisteeksi. Tajusin sen, että voin olla nainen, vaikka olisin jossain muualla kuin feminiinisessä ääripäässä: etteivät maskuliiniset piirteet heti tee minusta vaikkapa androgyyniä. Tajusin sen ihan naurettavan myöhään, ja opin olemaan entistä ylpeämpi siitä, etten ole erityisen naisellinen nainen.
Pukeudun joskus mekkoon ja jopa pitseihin, mutta useimmiten kuljen unisex-hupparissa ja -t-paidassa sekä farkuissa. On hauska vaihdella eri ääripäiden välillä. Nyky-yhteiskunnassa on ulkonäöllisten ja muiden pinnallisten seikkojen suhteen oikeastaan helpompaa olla nainen kuin mies: saa pukeutua ihan mihin haluaa, harrastaa mitä haluaa ja elää ylipäänsä vapaammin. Naisyhteisö tuntuu sietävän paremmin poikatyttöjä kuin mitä miesyhteisö sietää ei-niin-miehekkäitä miehiä.
Se on mielenkiintoista.
Se mitä oikeasti yritin sekavalla tekstilläni kertoa, on kaipuuni suvaitsevuuteen ja tasa-arvoon, maailmaan, jossa eri sukupuolia edustavat ihmiset saavat elää miten haluavat ilman, että biologinen erilaisuus kahlitsee ketään mihinkään. Rauhaa ja rakkautta kaikille.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste esittely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste esittely. Näytä kaikki tekstit
perjantai 8. maaliskuuta 2013
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Esittelyä lisää (koska en jaksa kirjoittaa järkevääkään)
Osa 21 – Ikimuistoinen tapahtuma
Eiköhän kaikilla ihmisillä ole näitä monta? Yksi niistä on ensimmäinen yöleiri, jossa olin ohjaajana - se tulee vieläkin mieleen varsin usein. Sen miten yöllä kaikki oli lopultakin hyvin, miten halasimme toisiamme ja tuijotimme nuotiotuleen ja olimme väsyneitä ja onnellisia, yhdessä.
Osa 22 – Paras muisto viime kesältä
Loman hetkissä ei ole ylivoimaisesti parasta, mutta loppukesällä olin hyvin hyvin onnellinen kahdestaan ihmisten keskellä kaupungin hämärässä. Joku soitti jazzia.
Osa 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Ystävät. Ei tietenkään aina, mutta hyvin usein. On hienoa viettää iltapäivä läksyjen sijasta kahlaten loskassa ja kuunnellen rakkaan ihmisen tarinointia.
Osa 24 – Tämä saa minut itkemään
Kun on ilta ja olen yksin ja mietin asioita, joihin en voi vaikuttaa ja jotka varmasti ovat tosia.
Osa 25 – Jos saisin toivoa mitä vain
En osaisi valita.
Osa 26 – Pelkään
Tuntematonta. Niin sanon aina. En oikeastaan pelkää [tulevia] asioita, vaan sitä miten ne vaikuttavat ja milloin ne tapahtuvat.
Osa 27 – Suosikkipaikkani
Leirisaari. Ja tietysti Helsinki. Leirillä aika on pysähtynyt, mikään ei tuoksu paremmalta kuin saunanlämmitys tai takki, jonka kanssa on istuttu nuotiolla viikko. On ihanaa olla metsässä hyvällä säällä ja vielä mielenkiintoisempaa, jos sää on karmea.
Osa 28 – Ikävöin
Poikaystävääni. Ja siskoani, ja niitä ystäviä, joita en ole nähnyt pitkiin aikoihin.
Osa 29 – Tähän pyrin
Ensimmäinen asia, joka tulee mieleen on "jäädä maailmanhistoriaan", mutta kyllä vähempikin riittää. Haluan oppia kirjoittamaan ja kirjoittaa jotakin, jota joku muukin pitää hyvänä tekstinä.
Osa 30 – Soittolistallani
Kuuntelen mp3-soitintani aina sekoituksella. Siellä on punkkia ja iskelmää, lähinnä jo aimemin mainittuja Ultra Brata ja SMG:tä, hyvin sekalainen kokoelma.
Osa 31 – Viimeinen hetki josta haluan tässä kertoa
Poikaystäväni osti minulle ruusun, piilotti sitä puolitoista vuorokautta ja antoi vasta juuri oikeani päivänä :)
Eiköhän kaikilla ihmisillä ole näitä monta? Yksi niistä on ensimmäinen yöleiri, jossa olin ohjaajana - se tulee vieläkin mieleen varsin usein. Sen miten yöllä kaikki oli lopultakin hyvin, miten halasimme toisiamme ja tuijotimme nuotiotuleen ja olimme väsyneitä ja onnellisia, yhdessä.
Osa 22 – Paras muisto viime kesältä
Loman hetkissä ei ole ylivoimaisesti parasta, mutta loppukesällä olin hyvin hyvin onnellinen kahdestaan ihmisten keskellä kaupungin hämärässä. Joku soitti jazzia.
Osa 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Ystävät. Ei tietenkään aina, mutta hyvin usein. On hienoa viettää iltapäivä läksyjen sijasta kahlaten loskassa ja kuunnellen rakkaan ihmisen tarinointia.
Osa 24 – Tämä saa minut itkemään
Kun on ilta ja olen yksin ja mietin asioita, joihin en voi vaikuttaa ja jotka varmasti ovat tosia.
Osa 25 – Jos saisin toivoa mitä vain
En osaisi valita.
Osa 26 – Pelkään
Tuntematonta. Niin sanon aina. En oikeastaan pelkää [tulevia] asioita, vaan sitä miten ne vaikuttavat ja milloin ne tapahtuvat.
Osa 27 – Suosikkipaikkani
Leirisaari. Ja tietysti Helsinki. Leirillä aika on pysähtynyt, mikään ei tuoksu paremmalta kuin saunanlämmitys tai takki, jonka kanssa on istuttu nuotiolla viikko. On ihanaa olla metsässä hyvällä säällä ja vielä mielenkiintoisempaa, jos sää on karmea.
Osa 28 – Ikävöin
Poikaystävääni. Ja siskoani, ja niitä ystäviä, joita en ole nähnyt pitkiin aikoihin.
Osa 29 – Tähän pyrin
Ensimmäinen asia, joka tulee mieleen on "jäädä maailmanhistoriaan", mutta kyllä vähempikin riittää. Haluan oppia kirjoittamaan ja kirjoittaa jotakin, jota joku muukin pitää hyvänä tekstinä.
Osa 30 – Soittolistallani
Kuuntelen mp3-soitintani aina sekoituksella. Siellä on punkkia ja iskelmää, lähinnä jo aimemin mainittuja Ultra Brata ja SMG:tä, hyvin sekalainen kokoelma.
Osa 31 – Viimeinen hetki josta haluan tässä kertoa
Poikaystäväni osti minulle ruusun, piilotti sitä puolitoista vuorokautta ja antoi vasta juuri oikeani päivänä :)
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Lisää esittelynpätkää
Osa 8 – Kouluaikani
Olen aina viihtynyt koulussa. Suurin osa ystäviäni ja tuttujani on aina ollut siellä, ja kyllä minä opetuksestakin pidän. Lukiosta olen pitänyt vielä peruskouluakin enemmän: valinnanvapaudesta, siitä että oppiikin jotain ja itse koulustani.
Osa 9 – Uskoni
Sanon usein uskovani vain fysiikkaan ja rakkauteen. Ja ehkä sattumaan. Mihinkään yliluonnolliseen en halua uskoa, mutta aina välillä käy kyllä mielessä, että jos sittenkin... Menetin noin vuosi sitten sokean uskoni matematiikkaan, kun kerran edes siitä ei voi varmasti tietää, miten mistään voisi?
Osa 10 – Rakastan
Rakastan elämää. En tietenkään joka hetki, mutta useimmiten. On suuri vääryys, ettei venäläistä laulua "Rakastan sinua, elämä" ole käännetty suomeksi tarkkaan: olen lukenut raakakäännöksen ja ne sanat ovat ihanat. Rakastan sitä, että tunnen ainakin jotain, hyviä tunteita mutta jonkin verran myös ikäviä.
Osa 11 – Sisarukseni
Siskoni on ihana ihminen. Ensimmäinen idolini ja ainakin tärkein. Huomaan pitäväni siskoni kaltaisista ihmisistä ja pyrkivän sellaiseen elämään kuin mitä isosiskoni elää.
Osa 12 – Käsilaukussani
Vaihtelen laukkua usein, eikä koulureppua lukuunottamatta niiden pohjalle päädy mitään mielnkiintoista. Repussani on noppia ja korttipelejä, origamikuutio, Tintin-penaali, harppi ja kaksi laskinta sekä tietenkin kasa kaikkea ennalta-aavistettavaa.
Osa 13 – Tällä viikolla
Olen istunut liikaa tietokoneella, kuten yleensäkin, mutta tehnyt muutakin. Olen viettänyt aikaa monen rakkaan ihmisen kanssa, tämä on ollut hyvä viikko.
Osa 14 – Mitä minulla oli päälläsi tänään? [kiinnostavaa]
Marimekkoa. Maailmassa on ehkä kaksi vaatebrändiä jota voisin käyttää, Marimekko on niistä toinen.
Osa 15 – Unelmani
"Elää hyvä elämä". En jaksa keksiä tarkempaa erittelyä, unelmani ovat enimmäkseen tavanomaisia ja kirjoitettuna kuulostavat siis kliseiltä.
Osa 16 – Eka suudelmani
Se oli ihan ookoo: en osaa sanoa mitään muuta. Se ei ollut kamalaa eikä ihanan romanttista, eikä ikävä kyllä kovin runollistakaan. Elokuinen ilta-aurinko ja rumia taloja taustana.
Osa 17 – Mieleisin muistoni
Tällä hetkellä se on ehdottomasti jokin hetki tältä syksyltä, mutten osaa sanoa mikä. Mieluisiin muistoihin liittyy mieluisia ihmisiä, ainakin minulle se on aina niin. Sellainen hetki kun kaikki tuntuu olevan hyvin eikä ole kiire.
Osa 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
En yleensä tee syntymäpäivänäni mitään kovin erikoista. Viime vuonna oli oikeastaan aika mainio syntymäpäivä, olin ravintolassa, aloitin lukemaan hyvää romaania, nukuin yksin isossa talossa ja mietin asioita.
Osa 19 – Kaduttaa
Vihaan noloja tilanteita, vihaan hyvin paljon. Vaikka sellaisia, kun ihmiset ymmärtävät väärin tai nolaa itsensä käyttäytymällä typerästi. Niitä jää miettimään pahimmillaan vuosiksi: mitä olisi pitänyt tehdä toisin, miten olisin selviytynyt paremmin.
Osa 20 – Tässä kuussa [ei ole tapahtunut vielä paljon]
Uusivuosi oli harvinaisen mukava. Olin ulkosalla hyvässä seurassa ja näin ekaa kertaa vuosiin paljon raketteja, oli pitkästä aikaa oikea 'uudenvuodenfiilis'.
...Näitä on vieläkin 11.
Olen aina viihtynyt koulussa. Suurin osa ystäviäni ja tuttujani on aina ollut siellä, ja kyllä minä opetuksestakin pidän. Lukiosta olen pitänyt vielä peruskouluakin enemmän: valinnanvapaudesta, siitä että oppiikin jotain ja itse koulustani.
Osa 9 – Uskoni
Sanon usein uskovani vain fysiikkaan ja rakkauteen. Ja ehkä sattumaan. Mihinkään yliluonnolliseen en halua uskoa, mutta aina välillä käy kyllä mielessä, että jos sittenkin... Menetin noin vuosi sitten sokean uskoni matematiikkaan, kun kerran edes siitä ei voi varmasti tietää, miten mistään voisi?
Osa 10 – Rakastan
Rakastan elämää. En tietenkään joka hetki, mutta useimmiten. On suuri vääryys, ettei venäläistä laulua "Rakastan sinua, elämä" ole käännetty suomeksi tarkkaan: olen lukenut raakakäännöksen ja ne sanat ovat ihanat. Rakastan sitä, että tunnen ainakin jotain, hyviä tunteita mutta jonkin verran myös ikäviä.
Osa 11 – Sisarukseni
Siskoni on ihana ihminen. Ensimmäinen idolini ja ainakin tärkein. Huomaan pitäväni siskoni kaltaisista ihmisistä ja pyrkivän sellaiseen elämään kuin mitä isosiskoni elää.
Osa 12 – Käsilaukussani
Vaihtelen laukkua usein, eikä koulureppua lukuunottamatta niiden pohjalle päädy mitään mielnkiintoista. Repussani on noppia ja korttipelejä, origamikuutio, Tintin-penaali, harppi ja kaksi laskinta sekä tietenkin kasa kaikkea ennalta-aavistettavaa.
Osa 13 – Tällä viikolla
Olen istunut liikaa tietokoneella, kuten yleensäkin, mutta tehnyt muutakin. Olen viettänyt aikaa monen rakkaan ihmisen kanssa, tämä on ollut hyvä viikko.
Osa 14 – Mitä minulla oli päälläsi tänään? [kiinnostavaa]
Marimekkoa. Maailmassa on ehkä kaksi vaatebrändiä jota voisin käyttää, Marimekko on niistä toinen.
Osa 15 – Unelmani
"Elää hyvä elämä". En jaksa keksiä tarkempaa erittelyä, unelmani ovat enimmäkseen tavanomaisia ja kirjoitettuna kuulostavat siis kliseiltä.
Osa 16 – Eka suudelmani
Se oli ihan ookoo: en osaa sanoa mitään muuta. Se ei ollut kamalaa eikä ihanan romanttista, eikä ikävä kyllä kovin runollistakaan. Elokuinen ilta-aurinko ja rumia taloja taustana.
Osa 17 – Mieleisin muistoni
Tällä hetkellä se on ehdottomasti jokin hetki tältä syksyltä, mutten osaa sanoa mikä. Mieluisiin muistoihin liittyy mieluisia ihmisiä, ainakin minulle se on aina niin. Sellainen hetki kun kaikki tuntuu olevan hyvin eikä ole kiire.
Osa 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
En yleensä tee syntymäpäivänäni mitään kovin erikoista. Viime vuonna oli oikeastaan aika mainio syntymäpäivä, olin ravintolassa, aloitin lukemaan hyvää romaania, nukuin yksin isossa talossa ja mietin asioita.
Osa 19 – Kaduttaa
Vihaan noloja tilanteita, vihaan hyvin paljon. Vaikka sellaisia, kun ihmiset ymmärtävät väärin tai nolaa itsensä käyttäytymällä typerästi. Niitä jää miettimään pahimmillaan vuosiksi: mitä olisi pitänyt tehdä toisin, miten olisin selviytynyt paremmin.
Osa 20 – Tässä kuussa [ei ole tapahtunut vielä paljon]
Uusivuosi oli harvinaisen mukava. Olin ulkosalla hyvässä seurassa ja näin ekaa kertaa vuosiin paljon raketteja, oli pitkästä aikaa oikea 'uudenvuodenfiilis'.
...Näitä on vieläkin 11.
torstai 5. tammikuuta 2012
Jälleen uusi vuosi
Tapahtumarikasta ja onnen hetkiä sisältävää uutta vuotta kaikille! :)
Lueskelin taas kerran yhtä vastaa-näihin-kysymyksiin-jos-sinulla-on-tylsää -juttua netissä (oletan aika monen tietävän nuo kyselyt, joilla monet täyttävät facebookkia tai irc-gallerian blogia tai vastaavia). Nuo kysymykset olivat kuitenkin sen verran järkevät, että ajattelin vastailla niihin tänne järkevää kirjoitusaihetta odotellessa.
osa 1 - Esittele itsesi ja elämäsi noin suurinpiirtein
Lempisanani tällä hetkellä ovat onnellinen ja eeppinen. Harrastan valittamista ja maailma-ahdistusta, mutta viihdyn keskimäärin erinomaisesti tässä maailmassa. Haaveilen ja pelkään paljon, mutta olen hyvin pienen osan ajasta niin sofistikoitunut tai kultturelli kuin blogini väittää.
Osa 2 – Eka rakkaus
En osaa vastata, tuohon on monta vastausta, riippuu mitä tarkoitetaan. Mutta kun puhutaan henkilöstä nimeltä Ensirakkaus, tiedän kuka hän on. En osaa kirjoittaa hänestä järkevästi, koska maailmani on edelleen varsin usein vaaleanpunaista hattaraa...
Osa 3 – Minun vanhempani
He ovat vaikuttaneet minuun paljon, ja pidän vaikutuksesta. Minua vietiin pienenä kirjastoon ja Stockmannille, ja tässä sitä ollaan. Teini-ikä on toistuvaa konfliktia, joo, mutta silti - kiitos heille melkein kaikesta.
Osa 4 – Tätä olen syönyt tänään [mielenkiintoista, eikö]
Leipää paputahnalla, josta ei tullut yhtä hyvää kuin viimeksi.
Osa 5 – Parasta musiikkia
Ehkä kirjoitan tästä enemmänkin joskus, mutta: parasta mitä tällä hetkellä tiedän ovat Ultra Bra ja Scandinavian Music Group. Ensimmäistä olen kuunnellut jo ainakin kymmenen vuotta, mutta rakastuin todella tuohon musiikkiin vasta lukiossa.
Osa 6 – Minun päiväni
En ole kuin syönyt aamiaista, mutta kohta lähden tapaamaan rakastamaani ihmistä. Palaan sieltä kotiin, liian aikaisin kuten aina, tai siis siltä se tuntuu, ja tapaan illalla ehkä vielä toisenkin tärkeän ihmisen. Ensimmäisen kanssa puhun vähän ja toisen kanssa hyvin paljon.
Osa 7 – Paras ystäväni
Sanon nykyään, että minulla on kolme parasta ystävää. Vaikken ole heistä kenellekään se kaikkein tärkein ihminen. Yksi heistä on bestis kymmenen vuoden takaa, kahteen muuhun olen törmännyt sattumalta eikä kaikki ole aina mennyt hyvin. Kaikkien kanssa puhun ja teen eri asioita, enkä enää kaipaa yhtä ystävää joka olisi "parempi" kuin muut. Olen oppinut heiltä paljon.
Tämä jatkuu, jos jaksan jatkaa.
Rakkaat lukijat, mitä te haluatte blogiltani vuonna 2012?
Lueskelin taas kerran yhtä vastaa-näihin-kysymyksiin-jos-sinulla-on-tylsää -juttua netissä (oletan aika monen tietävän nuo kyselyt, joilla monet täyttävät facebookkia tai irc-gallerian blogia tai vastaavia). Nuo kysymykset olivat kuitenkin sen verran järkevät, että ajattelin vastailla niihin tänne järkevää kirjoitusaihetta odotellessa.
osa 1 - Esittele itsesi ja elämäsi noin suurinpiirtein
Lempisanani tällä hetkellä ovat onnellinen ja eeppinen. Harrastan valittamista ja maailma-ahdistusta, mutta viihdyn keskimäärin erinomaisesti tässä maailmassa. Haaveilen ja pelkään paljon, mutta olen hyvin pienen osan ajasta niin sofistikoitunut tai kultturelli kuin blogini väittää.
Osa 2 – Eka rakkaus
En osaa vastata, tuohon on monta vastausta, riippuu mitä tarkoitetaan. Mutta kun puhutaan henkilöstä nimeltä Ensirakkaus, tiedän kuka hän on. En osaa kirjoittaa hänestä järkevästi, koska maailmani on edelleen varsin usein vaaleanpunaista hattaraa...
Osa 3 – Minun vanhempani
He ovat vaikuttaneet minuun paljon, ja pidän vaikutuksesta. Minua vietiin pienenä kirjastoon ja Stockmannille, ja tässä sitä ollaan. Teini-ikä on toistuvaa konfliktia, joo, mutta silti - kiitos heille melkein kaikesta.
Osa 4 – Tätä olen syönyt tänään [mielenkiintoista, eikö]
Leipää paputahnalla, josta ei tullut yhtä hyvää kuin viimeksi.
Osa 5 – Parasta musiikkia
Ehkä kirjoitan tästä enemmänkin joskus, mutta: parasta mitä tällä hetkellä tiedän ovat Ultra Bra ja Scandinavian Music Group. Ensimmäistä olen kuunnellut jo ainakin kymmenen vuotta, mutta rakastuin todella tuohon musiikkiin vasta lukiossa.
Osa 6 – Minun päiväni
En ole kuin syönyt aamiaista, mutta kohta lähden tapaamaan rakastamaani ihmistä. Palaan sieltä kotiin, liian aikaisin kuten aina, tai siis siltä se tuntuu, ja tapaan illalla ehkä vielä toisenkin tärkeän ihmisen. Ensimmäisen kanssa puhun vähän ja toisen kanssa hyvin paljon.
Osa 7 – Paras ystäväni
Sanon nykyään, että minulla on kolme parasta ystävää. Vaikken ole heistä kenellekään se kaikkein tärkein ihminen. Yksi heistä on bestis kymmenen vuoden takaa, kahteen muuhun olen törmännyt sattumalta eikä kaikki ole aina mennyt hyvin. Kaikkien kanssa puhun ja teen eri asioita, enkä enää kaipaa yhtä ystävää joka olisi "parempi" kuin muut. Olen oppinut heiltä paljon.
Tämä jatkuu, jos jaksan jatkaa.
Rakkaat lukijat, mitä te haluatte blogiltani vuonna 2012?
maanantai 28. marraskuuta 2011
:)

Awardin säännöt:
1) Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2) Kirjoita seitsemän randomfaktaa itsestäsi.
3) Lahjoita tämä sama award 15 parhaalle blogille/blogaajalle.
Oho. Luen niin epäaktiivisesti nykyään muiden blogeja, että olin suunnilleen unohtanut että tälläisiä kiertopalkintoja on olemassakaan. Kiitos siis tämän blogin ekasta palkinnosta, Liekki!
Rikon sääntöjä sen verran, etten jaa tätä eteenpäin. En oikeastaan lue säännöllisesti kuin noin viittä blogia, mitä minä tätä kaikille heille jakaisin.
Ja nyt siis satunnaisia faktoja.
1. pelkään koiria. Irrationaalisesti, alitajuisesti. En niitä koiria, jotka tunnen.
2. haaveilen rakastuvani ihmiseen, joka osaa jatkaa japanilaista runoa jota siteeraan hänelle. Ei ole tällä hetkellä ajankohtaista, mutta ehkä vielä joskus...
3. luulin ainakin 10 vuotta elämästäni, etten pidä tanssimisesta. Erehdyin.
4. rakastan teetä. Olen puolihifistelijä, en saa enää alas halpaa pussiteetä. Hyvä tee pelastaa paljon.
5. kuuntelen hyvin vähän ulkomaista musiikkia, mutta lempikappaleeni on espanjankielinen.
6. soitin joskus kitaraa. En ole musikaalinen, en oppinut, jaksanut oppia. Luovutin.
7. on hienoa, jos voi kuvailla tekemisiään eeppisiksi. Tai jos ne kuulostavat siltä, että ne ovat jostain romaanista.
perjantai 18. marraskuuta 2011
Tavaraa tavaraa tavaraa
Liekki kirjoitteli omassa blogissaan rakkaista esineistään, ja inspiroiduin tekemään saman (muilta pöllittyjä aiheita viime aikoina, huomaan...)
Vaikka huoneeni on täynnä esteettistä krääsää, oli vaikea keksiä mitkä esineistä ovat oikeasti tärkeitä. Näiden valitsemieni lisäksi on paljon muutakin olennaista, muita lahjoja, vanhoja esineitä, rakkaita vaatteita - ja kirjat. Kaikkia tärkeitä kirjoja ei saisi kuitenkaan mahtumaan yhteen kuvaan. Ihan fyysisenä olentona mulle tärkein kirja on varmasti ensimmäinen lempirunokirjani, Brechtin Runoja.

Alimmaisena ensimmäinen go-lautani. Se on minulle tärkeä peli, vaikka lähikuukausina olenkin pelannut todella vähän. Varsinkin tuo nimenomainen matkalauta on reissannut paljon ja sillä on pelattu monta muistorikasta peliä. Golaudan alta pilkottaa tietokonehuoneen sohva: lempihuonekaluni. Se ei ole kovin kaunis, eikä oikeastaan edes käytännöllinen, mutta jostain syystä se on paras paikka lukea ja usein jutellakin.
Päiväkirjani ovat asia, jonka haluaisin pelastaa tulipalolta. Haluan muistaa asioita, ja päiväkirjoihin on tallennettu tuhansia hetkiä. Niissä on myös iso osa kaunokirjallisesta tekstistäni. Yhteen tuollaiseen kierrevihkoon mahtuu muutama kuukausi, kirjoja on siis monta: kuvassa tämän hetkinen vihkoni.
Viuhka ja kaulakoru ovat lahjoja. Ne on saatu eri ihmisiltä, mutta molemmat kesällä, ilman syytä, ja tavallaan samanlaisessa tilanteessa vaikka eri vuosina. Molemmat lahjanantajat olivat eräitä elämäni tärkeimmistä ihmisistä silloin, ja onneksi ovat yhä. Kaulakorua käytän usein, viuhkaa en: sen toisella puolella on ruma kuvio ja toisella puolella - runo. Minulle on kirjoitettu elämäni aikana (tietääkseni) noin kolme runoa, ja yksi niistä tuohon viuhkaan.
Vaikka huoneeni on täynnä esteettistä krääsää, oli vaikea keksiä mitkä esineistä ovat oikeasti tärkeitä. Näiden valitsemieni lisäksi on paljon muutakin olennaista, muita lahjoja, vanhoja esineitä, rakkaita vaatteita - ja kirjat. Kaikkia tärkeitä kirjoja ei saisi kuitenkaan mahtumaan yhteen kuvaan. Ihan fyysisenä olentona mulle tärkein kirja on varmasti ensimmäinen lempirunokirjani, Brechtin Runoja.

Alimmaisena ensimmäinen go-lautani. Se on minulle tärkeä peli, vaikka lähikuukausina olenkin pelannut todella vähän. Varsinkin tuo nimenomainen matkalauta on reissannut paljon ja sillä on pelattu monta muistorikasta peliä. Golaudan alta pilkottaa tietokonehuoneen sohva: lempihuonekaluni. Se ei ole kovin kaunis, eikä oikeastaan edes käytännöllinen, mutta jostain syystä se on paras paikka lukea ja usein jutellakin.
Päiväkirjani ovat asia, jonka haluaisin pelastaa tulipalolta. Haluan muistaa asioita, ja päiväkirjoihin on tallennettu tuhansia hetkiä. Niissä on myös iso osa kaunokirjallisesta tekstistäni. Yhteen tuollaiseen kierrevihkoon mahtuu muutama kuukausi, kirjoja on siis monta: kuvassa tämän hetkinen vihkoni.
Viuhka ja kaulakoru ovat lahjoja. Ne on saatu eri ihmisiltä, mutta molemmat kesällä, ilman syytä, ja tavallaan samanlaisessa tilanteessa vaikka eri vuosina. Molemmat lahjanantajat olivat eräitä elämäni tärkeimmistä ihmisistä silloin, ja onneksi ovat yhä. Kaulakorua käytän usein, viuhkaa en: sen toisella puolella on ruma kuvio ja toisella puolella - runo. Minulle on kirjoitettu elämäni aikana (tietääkseni) noin kolme runoa, ja yksi niistä tuohon viuhkaan.
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Luin blogini ensimmäisen tekstin
Luin tämän blogini aloitustekstin. Olen kirjoittanut sen ollessani neljätoista. Siitä on ikuisuus! Tämä lienee pitkäikäisin kotisivu/blogiprojektini koskaan. Sisältökin on muuttunut, ah niin naivit 'esseet' ovat vähentyneet, liian nopeasti kirjoitettuja runoja on tullut hirveästi.
Olen kaksi vuotta vanhempi kuin blogia aloittaessa. En enää haaveile kuvataidelukiosta enkä Taikista (eipä sitä kouluakaan varsinaisesti enää ole). Sen sijaan kirjoittaminen on oikeasti alkanut kiehtoa ammattina. Olen kirjoittanut melkein 10000 sanaa ensimmäistä romaaniani (tosin en kuukauden sisällä sanaakaan...), kääntänyt muutamia runoja ja saanut uuden rohkaisevan äidinkielen opettajan. Esimerkiksi, toki muutakin on tapahtunut. Itse asiassa hyvin paljon muuta. Suruvaipan siipien reunassa on häivähdys sitruunaperhosta: minä pidän siitä, miltä tuntuu kun sattuu vähäsen. Kovasti ei ole onneksi sattunut, vieläkään.
En edelleenkään siedä kritiikkiä, se polttaa ja tuntuu pahalta. Toisaalta kympin saaminen jokaikisestä, huonostakin, kouluesseestä on melkein yhtä ikävää. Pitäisi opetella jonkinlaista tasapainoa, ja ehkä etsiä muitakin väyliä saada kritiikkiä. Uskaltaa kommentoida muiden blogeihin ja mainostaa omaa - se että kuvittelen kirjoittavani anonyymisti, tarkoittaa etten ole jakanut osoitetta ympäri nettiä enkä oikeille tutuille.
Minbun oli ehkä tarkoitus esitellä itseäni fiksummin kuin kaksi vuotta sitten, mutta ei tapahtunut.
Olen kaksi vuotta vanhempi kuin blogia aloittaessa. En enää haaveile kuvataidelukiosta enkä Taikista (eipä sitä kouluakaan varsinaisesti enää ole). Sen sijaan kirjoittaminen on oikeasti alkanut kiehtoa ammattina. Olen kirjoittanut melkein 10000 sanaa ensimmäistä romaaniani (tosin en kuukauden sisällä sanaakaan...), kääntänyt muutamia runoja ja saanut uuden rohkaisevan äidinkielen opettajan. Esimerkiksi, toki muutakin on tapahtunut. Itse asiassa hyvin paljon muuta. Suruvaipan siipien reunassa on häivähdys sitruunaperhosta: minä pidän siitä, miltä tuntuu kun sattuu vähäsen. Kovasti ei ole onneksi sattunut, vieläkään.
En edelleenkään siedä kritiikkiä, se polttaa ja tuntuu pahalta. Toisaalta kympin saaminen jokaikisestä, huonostakin, kouluesseestä on melkein yhtä ikävää. Pitäisi opetella jonkinlaista tasapainoa, ja ehkä etsiä muitakin väyliä saada kritiikkiä. Uskaltaa kommentoida muiden blogeihin ja mainostaa omaa - se että kuvittelen kirjoittavani anonyymisti, tarkoittaa etten ole jakanut osoitetta ympäri nettiä enkä oikeille tutuille.
Minbun oli ehkä tarkoitus esitellä itseäni fiksummin kuin kaksi vuotta sitten, mutta ei tapahtunut.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Novelli veripunaisesta kukasta
Jos nukkuu kirsikkapuun alla ja herää, luulee hetken ajan veden muuttuneen vadelmalimonadiksi.
Kun olin pieni, lempilauluni oli seitsemästoista kappale sellaisella levyllä, jonka kannessa oli Leninin kuva (Leninillä oli suuri otsa ja hän oli hyvä mies ja hän asuu kaukana Vietnamista, olin ehkä viisi kun opin tuon)
Sitten kun nousee ylös, ymmärtää taas että maailma ei ole muuttunut miksikään.
Esitin sen laulun kerran pikkujouluissa vanhoille taistolaisille, vaikken ole koskaan osannut laulaa. Siskon poikaystävä oli kiva, kun se opetti minut käyttämään cd-soitinta ja soittamaan sitä levyä ilman äidin apua.
Kohottaa silti katseensa ja katselee vaaleanpunaisia latvoja, unohtaa hetkeksi.
Kuuntelin sen laulun pitkästä aikaa seitsemännellä koulussa, kun puhuimme pelottavasta musiikista. Nauroimme yhdessä sille, kuinka hullu laulu se on ja kuinka outoa, että sellaista on koskaan laulettukaan.
Lopulta on pakko laskea katse: alkaa sataa vettä ja silmiin osuu pisaroita.
(enkä koskaan lopettanut rakastamasta sitä laulua)
Kun olin pieni, lempilauluni oli seitsemästoista kappale sellaisella levyllä, jonka kannessa oli Leninin kuva (Leninillä oli suuri otsa ja hän oli hyvä mies ja hän asuu kaukana Vietnamista, olin ehkä viisi kun opin tuon)
Sitten kun nousee ylös, ymmärtää taas että maailma ei ole muuttunut miksikään.
Esitin sen laulun kerran pikkujouluissa vanhoille taistolaisille, vaikken ole koskaan osannut laulaa. Siskon poikaystävä oli kiva, kun se opetti minut käyttämään cd-soitinta ja soittamaan sitä levyä ilman äidin apua.
Kohottaa silti katseensa ja katselee vaaleanpunaisia latvoja, unohtaa hetkeksi.
Kuuntelin sen laulun pitkästä aikaa seitsemännellä koulussa, kun puhuimme pelottavasta musiikista. Nauroimme yhdessä sille, kuinka hullu laulu se on ja kuinka outoa, että sellaista on koskaan laulettukaan.
Lopulta on pakko laskea katse: alkaa sataa vettä ja silmiin osuu pisaroita.
(enkä koskaan lopettanut rakastamasta sitä laulua)
lauantai 5. joulukuuta 2009
teininä on kivaa koska saa rauhassa olla omituinen
Lauantai-ilta: istun tietokoneella puolipimeässä ja katson internetistä huonoa animea. Viereisissä huoneissa sukulaistädit juovat viiniä ja syövät puoli vuotta vanhaa kalaa. Korsetti kiristää, koska join liikaa (colaa), päälläni on puoli kiloa mustaa pitsiä ja kaksi valkeaa kangasruusua. 'kaikista esineistä rakkaimmat ovat minulle käytetyt' runoili kuuluisa mies, mutta minä rakastan eniten sekalaisimmista sekalaisia esineitä. Pöydällä vieressäni on pinottuna kaunis kokoelma: Kapteeni Nemo -sarjakuva, Moottoripyöräpäiväkirja- elokuva, ikivanha Robinson Crusoe- kirja ja pari postikorttia.
Olen tyttövaltaisella kuvataideluokalla eikä kukaan huomaa tulen kouluun sitten punkkarina, goottina tai hippivaatteissa. Pyjamankin huomasi vasta englanninopettaja. Koulun jälkeen minä istun opettajainhuoneessa pelaamassa lautapelejä rinnakkaisluokan poikien kanssa ja keskustelen fysiikanopettajan kanssa Che Guevarasta. Nauramme huonoille vitseille ja juomme halpaa teetä.
Kotona ennen nukkumaanmenoa masennun ja kirjoitan synkkiä rivejä päiväkirjaan. Luen runoja vuosisatojen takaa ja mietin ovatko runoilijat juuri niitä, jotka eivät löydä koskaan elämän tarkoitusta tai edes rakkautta.
Ehkä minusta jonain päivänä tulee normaali. Tai sitten ei. Normaalit ihmiset eivät kirjoita runoja?
...Kai minä tosiaan lähden löysäämään tätä korsettia että voin juoda lisää
Olen tyttövaltaisella kuvataideluokalla eikä kukaan huomaa tulen kouluun sitten punkkarina, goottina tai hippivaatteissa. Pyjamankin huomasi vasta englanninopettaja. Koulun jälkeen minä istun opettajainhuoneessa pelaamassa lautapelejä rinnakkaisluokan poikien kanssa ja keskustelen fysiikanopettajan kanssa Che Guevarasta. Nauramme huonoille vitseille ja juomme halpaa teetä.
Kotona ennen nukkumaanmenoa masennun ja kirjoitan synkkiä rivejä päiväkirjaan. Luen runoja vuosisatojen takaa ja mietin ovatko runoilijat juuri niitä, jotka eivät löydä koskaan elämän tarkoitusta tai edes rakkautta.
Ehkä minusta jonain päivänä tulee normaali. Tai sitten ei. Normaalit ihmiset eivät kirjoita runoja?
...Kai minä tosiaan lähden löysäämään tätä korsettia että voin juoda lisää
tiistai 13. lokakuuta 2009
Kirjahylly kertoo
Eli tässä siis on pienoinen kysely, johon on tarkoitus vastata ottamalla vastaukset oman kirjahyllyn kirjojen nimistä. Kolmas ja kaksi viimeistä kysymystä ovat omiani, muut napattu Tuuren blogista. Jos joku innostuu täyttämään, niin saapi kommentoida enemmän kuin mielellään! (Vain yksi vastaus on valehdeltu, lempiväriäni ei vain löytynyt hyllystäni...)
Oletko mies vai nainen?
Pikku naisia (L. Alcott)
Minkä ikäinen olet?
Pikku Prinssi (Saint-Exupery)
Kuvaile itseäsi.
Riehaantunut pilvi (Ikkyu)
Mitä elämä sinulle merkitsee?
Perimmäisten kysymysten äärellä (K. Nieminen)
Kuinka voit nyt?
Varjoissa vaeltaja (I. Auer)
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi
101 things to see and do in Helsinki
Mihin haluaisit matkustaa?
Maailman ympäri 80 päivässä (J. Verne)
Kuvaile parasta ystävääsi.
Sputnik rakastettuni (Murakami)
Mikä on lempivärisi?
Punainen lumme (Lempinen)
Millainen sää on nyt?
Musta maalaus (Kankaanpää)
Lempi-vuodenaikasi?
Delfiinikesä
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Rakkauden historia (Krauss)
Mitä pelkäät eniten?
Kauhukypärä (Perevin)
Mikä on mottosi?
Eläinten vallankumous (Orwell)
Mikä on paras neuvo jonka voisit antaa?
Leikisti oikeesti
Miten haluaisit kuolla?
Sitä kukaan ei tiedä (M. Vuorio)
Arvostamasi asia
Jumanzuka mulla on ystävä
Ja joku asia jota et arvosta.
Isänmaan lippu (J. Verne)
Oletko mies vai nainen?
Pikku naisia (L. Alcott)
Minkä ikäinen olet?
Pikku Prinssi (Saint-Exupery)
Kuvaile itseäsi.
Riehaantunut pilvi (Ikkyu)
Mitä elämä sinulle merkitsee?
Perimmäisten kysymysten äärellä (K. Nieminen)
Kuinka voit nyt?
Varjoissa vaeltaja (I. Auer)
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi
101 things to see and do in Helsinki
Mihin haluaisit matkustaa?
Maailman ympäri 80 päivässä (J. Verne)
Kuvaile parasta ystävääsi.
Sputnik rakastettuni (Murakami)
Mikä on lempivärisi?
Punainen lumme (Lempinen)
Millainen sää on nyt?
Musta maalaus (Kankaanpää)
Lempi-vuodenaikasi?
Delfiinikesä
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Rakkauden historia (Krauss)
Mitä pelkäät eniten?
Kauhukypärä (Perevin)
Mikä on mottosi?
Eläinten vallankumous (Orwell)
Mikä on paras neuvo jonka voisit antaa?
Leikisti oikeesti
Miten haluaisit kuolla?
Sitä kukaan ei tiedä (M. Vuorio)
Arvostamasi asia
Jumanzuka mulla on ystävä
Ja joku asia jota et arvosta.
Isänmaan lippu (J. Verne)
lauantai 17. tammikuuta 2009
Tervetulloo blogiini :)
Perustin oman blogin kirjoituksille ja ajatusten purkamiselle- kaikki askartelublogini lukijat kun eivät ehkä halua lukea niitä. Jos minuakin ärsyttää uskonnosta puhuminen korttiaskartelun ja neulomisen välissä, kai jotakuta ärsyttää ateismi tai pasifismikin.
Olen 14, olen nuori ja varmasti naivi. En tiedä monista asioista tarpeeksi voidakseni puhua niistä, mutta puhun silti. Epäilen, ettei kukaan eksy tätä lukemaan, mutta jos eksyy, kommentointi on sallittua ja suotavaa. Jos vihaat minua ihan vain sen takia, että olen olemassa, sinun ei tarvitse kertoa sitä. Se on kerrottu minulle jo monesti.
Tänne blogiin on tarkoitus tulla ajatuksia päiväkirjanomaisesti sekä kirjoittamaani proosaa ja lyriikkaa sekä ilmoituksia Helsingin maailmanparannustapahtumista. En lupaa päivittää usein enkä ainakaan säännöllisesti.
Kirjoitan tätä blogia nimellä Nemo. Nemo on latinaa, tarkoittaen Ei kukaan. Kapteeni Nemo Jules Vernen kirjan Sukelluslaivalla maapallon ympäri päähenkilö. Eikä alunperin suinkaan se söpö kala siinä piirretyssä filmissä.
Olen 14, olen nuori ja varmasti naivi. En tiedä monista asioista tarpeeksi voidakseni puhua niistä, mutta puhun silti. Epäilen, ettei kukaan eksy tätä lukemaan, mutta jos eksyy, kommentointi on sallittua ja suotavaa. Jos vihaat minua ihan vain sen takia, että olen olemassa, sinun ei tarvitse kertoa sitä. Se on kerrottu minulle jo monesti.
Tänne blogiin on tarkoitus tulla ajatuksia päiväkirjanomaisesti sekä kirjoittamaani proosaa ja lyriikkaa sekä ilmoituksia Helsingin maailmanparannustapahtumista. En lupaa päivittää usein enkä ainakaan säännöllisesti.
Kirjoitan tätä blogia nimellä Nemo. Nemo on latinaa, tarkoittaen Ei kukaan. Kapteeni Nemo Jules Vernen kirjan Sukelluslaivalla maapallon ympäri päähenkilö. Eikä alunperin suinkaan se söpö kala siinä piirretyssä filmissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
