Klassisia tankarunoja vaihteeksi

Viime päivät olen viettänyt aikaani lähinnä Heian-kaudella: aihetta käsittelevän tutkielmani pitäisi olla huomenna valmis... Olen tuskaillut aikataulun, lähdemerkintöjen ja epäselvien tai ristiriitaisten tietojen kanssa, mutta pääasiassa olen nauttinut. Tykkään runoilla ja tykkään kääntää. Tässä jotakin paloja tutkielmastani.

Mikset kertonut
olevasi kauniskin?
Silloin olisin
lähettänyt sokean
miehen kirjettä tuomaan


Pihan visteri
kietoutuu mäntypuuhun
ja jopa kukkii:
eihän kukka voi tietää
mikä sille on hyvä


Sisarusvuorten
välillä virtaa tyyni
Yoshinon joki
Jos vuoret kaatuisivat
katoaisi jokikin.

- -
Ensimmäinen runoista on eräs tankoista, jota pidän parhaina itseluomistani (tosin olen aika varma, että idean on joku keksinyt jo vuosisadat sitten). Harmi, ettei se toimi ilman kehystarinaa juurikaan. Mies lähettää siis (rakkaus)kirjeen naiselle, joka rikkoo vaihingossa etikettiä paljastamalla kasvonsa lähetille. Lähetti kertoo tästä miehelle, ja syntyy runo.

Samasta tarinasta on myös toinen runo. Tankaperinteessä mänty vertautuu odottamiseen, sanat ääntyvät japaniksi samoin. Se, että visteriksi kutsuttu minäkertoja odottaa, ei tarkoita, että hän haluaisi sitä.

Kolmas runo on käännökseni Tyynykirjan eräästä runosta. Sillekin kehystarina on tärkeä: Sei Shonagon kirjoittaa sen rakkaan ystävänsä pistettyä välit poikki. Shonagonia ja miestä kutsuttiin jopa 'sisaruksiksi', nyt teiden erottua ei ole jäljellä mitään. Sisarusvuoret ja Yoshinon joki ovat todellisia paikkoja Kioton pohjoispuolella. (Morris kirjoittaa, että runon voi kääntää myös siten, että ystävyyden loputtua ei voi enää tuntea toista)

Viime keväältä alkoi matka

"En tiedä oliko se sattumaa.
Muistan vain sen ajan,
kun en tiennyt mikä on visteria"

Tämä on itse asiassa ystäväni runo, eikä tarkoita ihan sitä mitä aion tässä väittää sen tarkoittavan. Viime keväänä luin netistä Genjin tarina-romaanista, lainasin sen nelososan, luin sittemmin osat 1-4, opin pitäväni japanilaisista runoista ja tässä sitä nyt ollaan. Se oli sattumaa, että löysin viimeisen osan koulun kirjastosta, mutta olisinko voinut arvata jo vuosia sitten päätyväni japanilaisen kirjallisuuden ja historian pariin?

Viime keväänä
niin, vasta silloin minä
näin kirsikkapuun
kukkivan. Olisinpa
tiennyt mihin se johtaa!

Isälläni on japani-taustaa ja muistan kymmenenkin vuotta sitten katselleeni kinder-munista uteliaani kiinan- ja japaninkielisiä tekstejä. Sisko pelasi Pokemonia. Senkin muistan, kun törmäsin japanilaiseen sarjakuvaan ensi kerran ja sen, kun ensi kertaa katsoin televisiosta jotain siksi että se oli japanilaista. Origameja tein ala-asteella ja harrastin jujutsua vuoden.

Kirjallisuus (no, anime ja mangakin) on silti se, joka on oikeasti merkinnyt jotakin.

Hassuus on suhteellista

Millaiset kasvot?
Muistaisinpa. Mieleen jäi
vain joutavuudet:
persilja-allergia
ja ne samettihousut


Runotorstain teemaan 'hassu'. Eiköhän ihminen ole vähän hassu, jos tuollaisia juttuja muistelee? Paremmin runo mätsää ehkä ilman tankamittaa: millaiset kasvot/muistaisinpa. Mieleen jäi/vain joutavuuksia/persilja-allergia/ja samettihousut

Tyynykirja

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, monen mutkan kautta törmäsin Genjin tarina -romaaniin keväällä ja sitä kautta innostuin niin tankarunoihin kuin saman aikakauden, Japanin heiankauden muihinkin kirjoihin.

Nyt alkaa olla kirjaston valikoima luettu: Keisarinnan hovineidon päiväkirja (Sugawara Takasuen tytär, suomantanut Miika Pölkki) ei ollut kummoinen kirja ja, mitä ihmettä, kääntäjä ei ollut kääntänyt tankarunoja mittaan! Matematiikkaa rakastavana ihmisenä se oli järkytys. Ja sitten se Tyynykirja, The pillow book of Sei Shonagon (kääntänyt englantiin Ivan Morris) jonka olen muutamaa sivua vaille lukenut. Näiden lisäksi ajankauden kirjallisuutta en ole (vielä!) löytänyt, enkä edes tiedä kuin pari kolme teosta lisää.

Tyynykirja (ts. tyynyn alla pidettävä kirja, päiväkirja) on mainio kokoelma anekdootteja hovin elämästä, runoja ja runokirjeenvaihtoja ja listoja (ärsyttäviä asioita, asioita jotka ovat kaukana vaikka lähellä, asioita jotka ovat menettäneet voimansa yms). Iso osa tarinoista keskittyy lähinnä kehumaan keisarinnaa tai hovimiehiä että kuinka mahtavilta he näyttävät myös tänään ja blaa, kirjan mielenkiintoisuus on muualla. Vaikka englanti ei minusta ole vähääkään runouden kieli, kirjassa on runoja ja siitä minä pidän. Myös monet listat ovat kiintoisia/hauskoja/jänniä. Lukemisen arvoinen kirja!

Olen kääntänyt muutaman runon kirjasta. Vuodenaikaan sopien:
Kuin kukkasia
leikkien leijuu lumi
talvitaivaalta
ja hetken sydämessäni
tunnen kevään saapuneen

Englanninkielinen versio josta käänsin (eikä muuten Morriskaan käännä tavumittaan)
As though pretending to be blooms
the snow flakes scatter
in the wintry sky
and for a moment in my heart
I feel that spring has come

jotain uutta länsirintamalta

Rekisteröidyin rakkausrunot.net:iin vihdoin. Siellä näyttää pyörivän sen verran paljon väkeä, että minullekin riittäisi palautteen antajia. Löydyn nimellä Fujiwara, osa runoista on jo ollut täällä.

Olen alkanut harrastaa runojen kääntämistä. Ei minun varmaankaan pitäisi, englantini tai tankataitoni eivät riitä, mutta on se vain niin hauskaa hommaa..!

Minne käärisin
onneni? Sanoisinko:
Ommelkaa hihat
enemmän kiinni tähän
kiinalaiseen pukuuni

Kimonon hihat, erityisesti vanhanmallisen, on ommeltu ainoastaan 'osittain' kiinni. Runo on alunperin 'Harukanaru toki no naka de Hachiyo shu' -animen jaksosta 15. Koska en osaa japania, se on käännetty englannin kielestä:

What should I use
to envelop my happiness?
I should have said
sew sleeves more full than usual
for my chinese robe

Tanka

Vaikka lukijakunta (jos sellaista on) varmaan tietääkin mikä tanka on, selitän sen silti lyhyesti. Tanka on japanilainen, ~1000 vuotta sitten kehitetty mitta, jossa säkeen tavumäärä on määrätty (5-7-5-7-7). Tässä muutama omani, ja lopussa epämääräistä selittelyä (selittämällä ei parane, mutta silti)

Vaikka välillä
aurinko näyttäyttyykin
hihani tuskin
ennättävät kuivua
sateen, kasteen välissä


Jospa kirsikka
kukkisi läpi vuoden
rakastaisitko
sitä yhtä palaen:
hetken sijasta iäti?


Tahtoisin nähdä
vielä taivaan ja tähdet
mutta kun katson
ulos, näen vain pihan
ja sen männyt korkeat

Ensimmäisessä runossa taas kerran yksi lempikielikuvistani, hihojen kastuminen itkiessä. Toinen runo voi olla vain kertomus luonnon kauneuden katoamisesta: mutta se on kirjoitettu aikanaan Dorian Grayn muotokuva -kirjan inspiroimana (kirsikka olisi siis Dorian). Viimeisen runon taivas ja tähdet viittaavat go-lautapeliin ja ystävääni, jota kaipaan pelaamaan sitä kanssani, mänty merkkaa yhä odottamista.