lauantai 25. helmikuuta 2012

Lisää surullisia aiheita - Eutanasia

Minulla menee kaikin puolin hyvin: silti tänne kertyy tekstiä luokkaan "ahdistus". Ehkä olen liian suomalainen, että osaisin kirjoittaa Ilosta ja Onnesta.

Olen pitänyt itsemurhaa aina vääränä ratkaisuna, ja vastustanut eutanasiaakin useimmissa tapauksissa (jälkimmäistä tosin olen pohtinut hyvin vähän). Itsemurha johtuu mielenterveyden heittelyistä ja/tai päihteistä lähes aina, ja molemmille syille voi tehdä jotakin. Kuolema poistaa ne, mutta niin lääketieteellinen hoitokin yleensä. Nämä ovat siis mielipiteitäni, tietoa minulla ei ole juurikaan. Minulle tyypillisiä huonosti perusteltuja ehdottomia mielipiteitä.

Jokin aika sitten tajusin olevani väärässä. Lähipiirissäni on ihminen, joka on psyykkisesti ja fyysisesti sairas eikä parane koskaan kummastakaan. Menee vain huonommaksi ja huonommaksi.

En voi kieltää häntä kuolemasta. Itsemurha ei ole ratkaisu, jos tyttöystävä jättää tai menettää työpaikan, mutta on tilanteita joissa toivoa ei ole.

Ihmisarvoisen elämän, kuten sanotaan, eläminen loppuun asti ei ole mahdollista kaikille.

En voi tuomita häntä, jos hän päättää olla elämättä enää pidemmälle. Se on surullista, mutta niin se on.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Koulukiusaaminen

Fiksua käyttää hiihtoloma penkomalla internetistä tutkimuksia koulukiusaamisesta. Harkitsen sitä aiheekseni kouluprojektiin, siksi innokas googlailu. Muistan pitkästä aikaa asioita, joita olen luullut unohtaneeni, enkä pidä niistä. Makaan valveilla ja mietin.

Eivätkä minun haavani edes ole syviä. Minulla oli aina kavereita, minua ei lyöty, en ollut ilmaa luokkatovereilleni. Silti.

Stakesin tekemän turkimuksen (=laajimman suomalaisen) mukaan noin 35 prosenttia yläasteikäisistä on tullut kiusatuksi kysytyn lukukauden aikana. Kolmekymmentäviisi! Entä koko kouluaikana? Eikö kukana uskalla kysyä, kuinka montaa on ainakin joskus kiusattu?

Ja makaan valveilla ja mietin, mihin kaikkeen se vaikuttaa. Tuntuu, että nuorison valtakulttuurin ulkopuolisista ihmisistä lähes jokainen on tullut kiusatuksi. Siksikö, että he poikkesivat massasta jo varhain? Vai ovatko he pudonneet/hypänneet valtakulttuurista juuri siksi, että heitä on kiusattu?

Ei tästä voi kirjoittaa järkevästi. En osaa, ei kukaan varmaan osaa. Kirjoitin kerran lehteen kiusaamisesta, kaivoin vanhan tekstini tänään esiin. Voi, kuinka naiivi ja turha ja lapsellinen se olikaan! Silti: se on niitä tekstejä joista olen ylpeä. En ehkä koskaan kerro, kenelle sen kirjoitin, silti se on lahja hänelle.