sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Oodeja pikkukaupungeille osa II

IV.
Isä sanoo aina
että pikkukaupunkilaiset katsovat suoraan
kun kiellän häntä tuijottamasta
ulkomaalaisia tai pikkulapsia

tuurimoottorin kannelta
hän katselee merta ja puhuu saarista
joissa ei ole käynyt

minäkin unelmoin matkasta Suursaareen

(Kotka)

V.
Onneksi kioskin myyjä
puhuu suomea eikä savoa

perjantai
autio tori
lipputangot kaupungintalo ilta-aurinko

kaksi helsinkiläistä väärässä maassa

(Pieksämäki)

Nelosrunon pohjaksi. Jos olisin kaupunki, olisin Kotka. Minä näen sen melko samanlaisena kuin rakkaan Helsinkini, mutta pienempänä ja vieläkin sievempänä. Ja se saaristo..!

Tuntuu pelottavalta kirjoittaa isän tuijottavan ulkomaalaisia selittämättä sitä (olen niitä ihmisiä joilla on pakkomielle olla suvaitsevainen, aina. Vaikka se onkin niin vaikeaa!). Hän on syntynyt sellaisena aikana kun hädintuskin satamakaupungeissa oli toismaalaisia. Hän ei katso pahalla, hän on tottunut katsomaan suoraan kaikkea mitä sitten katsookaan, eikä kierrellen kuin me suurten kaupunkien kasvatit.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Miehet mekoissa tai sitten ei

Olen alkanut viime aikoina pohtia toisen sukupuolen vaatteiden ja käytöksen omaksumista, transvestiitteja. Nimenomaan siksi, että tajusin joku kuukausi takaperin, että naiset miehen vaatteissa on ikivanha juttu, mutta miehiä mekoissa näkee yhä lähinnä komedioissa.

(Mitään oikeaa asinatuntemusta minulla ei ole, puhun siis kirjallisuuden esimerkeistä, en 'oikeasta maailmasta') On helppo luetella kirjoja, joissa naiset 'joutuvat' esittämään miestä. Ikivanha kiinalainen tarina Mulanista, Taru sormusten herrasta ja vaikka kaksi vanhaa perusnuortenkirjaa jotka löytyvät kotoamme. Asia ei ole kirjoissa kovin ihmeellinen - toki kaikki naiset palaavat omaan sukupuoleensa lopulta ja tajuavat sen ihanuuden, mutta kukaan ei järkyty kovasti.

Keksitkö esimerkin toiseen suuntaan? Minä tiedän vain yhden (Akilleus ennen Troijan sotaa), ja melko varmasti niitä todella on reilusti vähemmän. Näyttelijät ovat voineet esittää naisia monissa historian kohdissa, mutta todelliset miehet eivät ole sellaista harkinneet.

'Mies on ihminen ja nainen sukupuolensa edustaja'? Siksikö? Miehenä olemisesta on ollut etua, on voinut matkustaa, sotia tai elättää perhettä: naiseudesta ei hyötynyt vastaavasti.

Ja nykyään naiset voivat pukeutua miesten vaatteisiin melko vapaasti eikä ketään kiinnosta - miehet eivät. Kaiken lisäksi yhteiskunta kasvattaa vieläkin tuohon asetelmaan. Minun täytyy tunnustaa, että en edelleenkään osaa suhtautua miehiin mekoissa kovin luontevasti. Mistä tälläiset ennakkoluulot lopultakin tulevat? Miten niistä pääsee eroon?

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Olipa kerran eräs herra Tolkien

Ja sitten se Tolkien kirjoitti kirjoja, joista tuli hyvin kuuluisia, jotka se perinteinen joukko 'kaikki' on lukenut. Minä sanoin pitkään, etten lue Tarua Sormusten Herrasta, koska en tykkää fantasiasta juurikaan, ja sitä paitsi se on liian valtavirtaa kun kaikki on lukeneet sen.

Seitsemäntoistavuotispäivänäni aloitin kuitenkin lukemaan ykkösosaa. Olihan se ihan hyvä, olen nopea lukija, mikäs siinä että jatkaisi kakkososaan. Se oli parempi, ja sitten olikin pakko lukea kolmososa. Kirja ei ole mitenkään maailman paras tai eeppisen hyvä...mutta Eeppinen se kyllä tosiaan on.

Rakastan kirjan kuvauksia haltijoista ja lumotuista metsistä, rohkeita miehiä ja käsittämätöntä sitkeyttä. Aion katsoa elokuvatkin: en ole nähnyt niistä kuin kakkosen ja senkin yöllä (hävettää minun tuttavapiirissäni melkein yhtä paljon kuin se että luin kirjat vasta nyt). Tolkien on selvästi hyvä kirjoittaja, ja kyllä: minussa heräsi halu oppia haltijakieliä.

Mutta paljon ärsyttäviä ja huonojakin puolia uppoaa kauniiseen tekstiin. Suomentajakin on muuten mahtava: en olisi jaksanut kahlata kirjoja englanniksi, vaikka varmaan olisi pitänyt. Kirjassa hyvä ja paha olivat hyvin selkeät, minua hämmensi kuinka mustavalkoinen kirja oli, luulin muuta. Ja se yhteiskunta josta kirjat kertovat, huh sentään. Sääty-yhteiskunta jossa naisilla ei ole osaa eikä arpaa, tiedän että sellaista on ollut ja on yhä, mutta silti.

Ja onhan se aika ärsyttävää, että 2/3 kirjoista on täydellisen tarpeetonta tarinan kannalta, löpinää, historiaa, maisemankuvauksia ja sivuhenkilöiden touhuja. Lisäksi loppukirja sormuksen tuhoamisen jälkeen... Aiheutti aika rankan 'mitä ihmettä'-reaktion. Asiassa pysyminen ei ollut Tolkienin vahvoja puolia!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Oodeja pikkukaupungeille

Sarja runoja paikoille, joissa olen viime aikoina käynyt. Jatkoa seurannee.

I.
Pikkukaupungin kadut sunnuntaiauringossa
ennen aamuyhdeksää

turkkilainen ruokakauppa
näyttää samalta
Jäämeren rannalla ja
Keski-Suomessa

en pysähdy sinne
hengitän nukkuvaa ilmaa
joka unohtaa väreillä

II.
Saatan rakastaa sinua
kuiskaan vanhaan tiilimuuriin

minun ei tule käymään kuin Midakselle
olen siitä varma, eikä se edes haittaisi

mukulakivikadut
marketti
torinlaidan leipomo

ne kaikki hymyilevät minulle

(Hämeenlinna)

III.
Siinä se nyt on
järven toisella rannalla kaupunki
jota eräs viisas ystäväni vihaa

näyttääpä se kotoisalta paikalta

toisella kertaa:
herään ohitustien mutkiin
en voi vihata mitään

ruskeat silmät
vartioivat untani

(Mikkeli)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Laulu asioista osa 4 - kasvissyönti

Heti alkuun on sanottava, etten oikeastaan ole kasvissyöjä. Syön kanaa ja kalaa monta kertaa viikossa, punaista lihaakin vaikkapa mummin luona tai maistiaiseksi. Silti kasvisyöjyys on osa identiteettiäni.

Olen puhunut kasvisyönnin puolesta vuosikaudet, tiennyt kauan ryhtyväni varmaankin joskus vegetaristiksi. Syy, että siihen on mennyt kauan, on lähinnä laiskuus. Äiti tekee ruokaa meidän taloudessa, ja hänen kokkailunsa ovat melko pitkälti perunaa ja lihaa. Olen lisäksi nirso, ja nämä itsekkäät perusteet ovat viivyttäneet oikeaa vegetarismia kohdallani (vegaanismista en edes haaveile, maito ja juusto ovat vaan liian ihania). Vuoden alusta olen oikeasti yrittänyt pidättäytyä lihasta. Ensimmäiseen kuukauteen (heh, facebook-reaktio: Lihaton tammikuu) en syönyt edes kalaa, sen jälkeen olen laiskotellut.

Maailmassa ei riitä ruokaa seitsemälle miljardille lihansyöjälle. Lihansyönti tuhlaa luonnonvaroja, koska karjalle syötetään valtavasti ravintoa jota ihminen voisi usein suoraakin käyttää ruuakseen. On jossain määrin ns. luonnollista, että ihminen syö lihaa, mutta nykymaailmamme ei kestä sitä tälläisenään.

Minulle tulee nykyään huono omatunto jokaisesta lihapalasta jonka syön. Mietin keväällä kuukausikaupalla (liha)hernekeittoa, jota ilmaiseksi tarjottiin ja ajattelematta kummemmin söin... Kuitenkin olennaista minusta on lihansyönnin vähentäminen. En vaadi kaikkia ryhtymään vegaaneiksi, mutta minun mielestäni meillä ei ole oikeutta tuhlata syömällä lihaa päivittäin.

Kunpa osaisin kirjoittaa siten, että ihmiset ymmärtäisivät tätä, tai edes puhua.