E-ri-lai-nen

Minä olin hyvin pieni
kun opin tavuttamaan sen sanan

vähän vanhempana tiesin jo
mitä se tarkoittaa

esimerkiksi:
sitä, että lukee kirjoja.
että tietää missä on Sri Lanka
Arabia, Tuomiokirkko, Turku, Azerbaidžan
että osaa laskea
että harrastaa pienoismalleja
ja rakastaa historian oppitunteja
tai että pukeutuu puvuntakkiin
tai leveisiin farkkuihin
tai pitkään hameeseen
tai kukkakuosiin
tai marimekkoon
tai korsettiin
tai viittaan

ehkä se sana tarkoittaa kaikkea?

- -
Runotorstaissa haastesanana erilainen. Ehkä listasta tuli turhan pitkä, lukekaa vain kaksi ekaa säkeistöä jos se siten kuulostaisi paremmalta. Tähän loppuun vielä toinen, jopa edellistä viimeistelemättömämpi, teksti samasta aiheesta.

menin paikkaan jossa oli kaltaisiani
muutin väriä
(kameleontti on lisko, lisko on matelija, niiden kuvia oli eläinkirjoissa joita luin pienenä)
jouduin taas uuteen paikkaan
rakastuin samanlaisuuteen
ja eräänä aamuna huomasin
että vasen käsivarteni
oli taas suomuisempi kuin ennen
tällä kertaa punainen

Otsikkona sankaruus

Taas huomasin uuden lukijan. Kiva! Kommentoidakin saa, olis kiva tietää minkä vuoksi olen päätynyt ihmisten seuraan tätä blogia -listalle.

Pidin koulussa esitelmän sankaruudesta ja/eli lapsuuteni idolista, ja tajusin etten ole aiheesta koskaan kirjoittanut tänne. Olen jo varsin pienenä törmännyt Ernest Shackletoniin ja melkein saman tien nimennyt hänet sankarikseni.

Hän oli epäonnistunut naparetkeilijä, pyrki navalle kolmesti sinne koskaan pääsemättä. Mutta selviytyi myös kolmesti takaisin (tosin lähti vielä kerran antarktisille vesille ja kuoli, laivalla sydänkohtaukseen). Hänen tutkimusmatkansa Endurance-laivalla 1914-1916 on usein mainittu "Viimeiseksi suureksi tutkimusretkeksi". Minusta vuosisadan vaihteen tutkimusretket ovat olleet näyte todellisesta ihmisen suuruudesta, kärsimyksistä selviytymisestä (varsinkin britit tuppasivat kärsimään matkoillaan) ja hullusta rohkeudesta.

Miltä tuntui seistä Etelänavalla joulukuussa 1911? Tai tammikuussa 1912, kilpailun hävinneenä, kuten Robert Scotin ryhmälle kävi?

Miltä tuntui purjehtia 1300 kilometriä seitsenmetrisellä veneellä? (Shackleton muutaman toverinsa kanssa purjehti noin hakemaan apua Etelä-Georgiasta 1916)

Miltä tuntui vaeltaa kaksi vuotta jääaavikolla - ja törmätä sattumalta toiseen tutkimusmatkailijaan ja pelastua? (Nansen 1896)

Miltä tuntuu katsella vuoristoa, jota toinen ihminen, hädin tuskin eläinkään, ei ole koskaan nähnyt?

Vuoden ensimmäinen runo

Kohtaamispaikan vuoksi

on toivuttava nopeasti
palattava sinne minne kuuluu

valaiden laulu

- -
Että tälläistä. Luin Mirkka Rekolan runokirjan ja jäin pohtimaan kirjan (omasta mielstäni typerää ja epäkielistä) otsikkoa "Kohtaamispaikka Vuosi". Jonkinlainen pastissi siis syntyi :) Tykkään siitä, miten sain onnistumaan tavoitellun monimerkityksisyyden.

Uudenvuoden lupauksiakin minun oli tarkoitus tänne postata, mutta enpä ole saanut aikaiseksi mitään varsinaista. Jo viime vuonna lupasin opetella joistakin kirjoittamiseni maneereista eroon, joten sitä lienee turha toistaa. (Ei muuten tapahtunut, nykyään teen jopa pilkkuvirheitä)

Naamakirja-ryhmäreaktion vuoksi lupasin olla syömättä lihaa tammikuun ajan, kasvissyöntiä olen painottanut jo kesästä. Luulen, että oikeaksi kasvisyöjäksi en jää, mutta jo punaisen lihan unohtaminen ja äyriäisten ja kanan syönti harvemmin ovat minulle tärkeitä ja tosia tekoja paremman maailman puolesta.

Lupaan myös tehdä äidinkielen projektini valmiiksi, mielellään ennen vuodenvaihdetta (aasialaisittain, eli 3.2) ja kirjoittaa paljon. Romaanin teko kiehtoo entistä enemmän, ja toivon edes aloitavani jotain sen suuntaista.

Myöhäinen hyvän uuden vuoden toivotus!