Luin blogini ensimmäisen tekstin

Luin tämän blogini aloitustekstin. Olen kirjoittanut sen ollessani neljätoista. Siitä on ikuisuus! Tämä lienee pitkäikäisin kotisivu/blogiprojektini koskaan. Sisältökin on muuttunut, ah niin naivit 'esseet' ovat vähentyneet, liian nopeasti kirjoitettuja runoja on tullut hirveästi.

Olen kaksi vuotta vanhempi kuin blogia aloittaessa. En enää haaveile kuvataidelukiosta enkä Taikista (eipä sitä kouluakaan varsinaisesti enää ole). Sen sijaan kirjoittaminen on oikeasti alkanut kiehtoa ammattina. Olen kirjoittanut melkein 10000 sanaa ensimmäistä romaaniani (tosin en kuukauden sisällä sanaakaan...), kääntänyt muutamia runoja ja saanut uuden rohkaisevan äidinkielen opettajan. Esimerkiksi, toki muutakin on tapahtunut. Itse asiassa hyvin paljon muuta. Suruvaipan siipien reunassa on häivähdys sitruunaperhosta: minä pidän siitä, miltä tuntuu kun sattuu vähäsen. Kovasti ei ole onneksi sattunut, vieläkään.

En edelleenkään siedä kritiikkiä, se polttaa ja tuntuu pahalta. Toisaalta kympin saaminen jokaikisestä, huonostakin, kouluesseestä on melkein yhtä ikävää. Pitäisi opetella jonkinlaista tasapainoa, ja ehkä etsiä muitakin väyliä saada kritiikkiä. Uskaltaa kommentoida muiden blogeihin ja mainostaa omaa - se että kuvittelen kirjoittavani anonyymisti, tarkoittaa etten ole jakanut osoitetta ympäri nettiä enkä oikeille tutuille.

Minbun oli ehkä tarkoitus esitellä itseäni fiksummin kuin kaksi vuotta sitten, mutta ei tapahtunut.

Laulu asioista osa 2 - kirjeet

Minä rakastan kirjeitä. Olen harrastanut kirjeenvaihtoa ala-asteelta, ja viimeiset pari vuotta se on ollut oikeasti mainitsemisen arvoinen harrastus. Kirjoitan englanniksi matkaillen toisiin kulttuureihin, postikortteilen, lähetän matkoilta kirjeitä ystäville, ja kyllä, rakkauskirjehän vasta onkin ihana asia. Mutta millaisen kirjeen sainkaan maanantaina!

Lähetin nimittäin viime kuussa vanhat esseeni ja muutaman uudemman asiaan liittyvän tekstin lempirunoilijalleni (siis ainoalle, joka heistä elää, tunnetusti keskimäärin luen monen sadan vuoden takaa olevia tekstejä) - ja hän vastasi minulle!

En osaa kirjoittaa järkevästi, koska olen edelleen liian iloinen sellaiseen. Ei sellaista voi selittää, yritetty on.

Kirjeen mukana oli 18 sivua teosta, jota ei ole ilmestynyt suomeksi kahta sivua enempää. Jos on ihanaa lukea hyvää kirjaa, ihanampaa lukea hyvää kirjaa suomeksi, vieläkin ihanampaa lukea hyvää kirjaa hyvin suomennettuna - ei tälläiselle tosiaankin ole sanoja.

"Eihän kirjeen saamisessa ole mitään erikoista, mutta ihanaa se on."

Laulu asioista osa 1

Nyt seuraa kasa hienoja mukataiteellisia tekstejä erilaisista minulle tärkeistä aiheista. Ensimmäisenä rakkaus. Runomuodossa. Tuore runo. Enkä tiedä, onko se rooliruno.

muokattu  1/2013


Teemme saman virheen matematiikan kokeessa

saatan olla rakastunut

mittatarkkuuden virhemarginaalin rajoissa
nojaudun hieman lähemmäs
vertailemme vastauksia, nauramme

hän osasi taas paremmin

hän osaa koodata ja koota teltan
muistaa valonnopeuden tyhjiössä
ja derivoidakin hän osaa

ei ole enempää asiaa, mitään sanottavaa
mutta hän ei mene pois
keksimme tekosyyn

kulkea rinnakkain! hän on pitkä!

siinä on ero, rakastaako
nörttiä vai runoilijaa

enpä tiedä mikä