Minä rakastan kirjeitä. Olen harrastanut kirjeenvaihtoa ala-asteelta, ja viimeiset pari vuotta se on ollut oikeasti mainitsemisen arvoinen harrastus. Kirjoitan englanniksi matkaillen toisiin kulttuureihin, postikortteilen, lähetän matkoilta kirjeitä ystäville, ja kyllä, rakkauskirjehän vasta onkin ihana asia. Mutta millaisen kirjeen sainkaan maanantaina!
Lähetin nimittäin viime kuussa vanhat esseeni ja muutaman uudemman asiaan liittyvän tekstin lempirunoilijalleni (siis ainoalle, joka heistä elää, tunnetusti keskimäärin luen monen sadan vuoden takaa olevia tekstejä) - ja hän vastasi minulle!
En osaa kirjoittaa järkevästi, koska olen edelleen liian iloinen sellaiseen. Ei sellaista voi selittää, yritetty on.
Kirjeen mukana oli 18 sivua teosta, jota ei ole ilmestynyt suomeksi kahta sivua enempää. Jos on ihanaa lukea hyvää kirjaa, ihanampaa lukea hyvää kirjaa suomeksi, vieläkin ihanampaa lukea hyvää kirjaa hyvin suomennettuna - ei tälläiselle tosiaankin ole sanoja.
"Eihän kirjeen saamisessa ole mitään erikoista, mutta ihanaa se on."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti