tiistai 30. huhtikuuta 2013

Yksinäinen vappu

Hei lukijat, kyllä tämä angstaus loppuu vielä joskus. Vielä jotakin aiheesta, sillä olen pyrkinyt kirjoittamana vappuisin & tämä on ainoa, mitä minulla tänä vuonna on sanottavaa. Hyvää vappua, hyvää työväen ja opiskelijoiden juhlaa.


Pelottaa mennä huomenna tovereittesi keskelle, sillä et ole enää heidän joukossaan.

Sanotaan, että ensimmäisen vuoden juhlapäivät ovat vaikeita, talven juhlista selvisin, mutta vappu tuntuu pahalta. Onneksi on ohjelmaa, onneksi keksin mitä teen, kun en halua käydä yksin samoissa paikoissa, joissa kävimme niin monesti yhdessä.

Aion viedä kansalaissodan muistomerkille punaisen ruusun, sillä minusta se on hieno metafora.

Myös hautajaisiin toin yhden ainoan punaisen ruusun.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Haluaisin oppia

Haluaisin oppia piirtämään auton, sillä haluaisin piirtää sarjakuvaksi erään elämäni merkityksellisen keskustelun. Yritin äsken kirjoittaa siitä tarinaa blogiin, se ei ole tarpeeksi, haluan oppia piirtämään auton ja hiljaisuuden ja lapsuuden pelon, joka ei yhtäkkiä olekaan aiheeton, kauheat pitkät hiljaiset kilometrit.

Se tulisi mukaan erääseen pitkään sarjakuvaprojektiini, jota on toistaiseksi vain yksi sivu tehtynä. Tuskin siitä tulee valmista, haluan silti piirtää noita irtonaisia kuvia, elämänsirpaleita.

Haluaisin oppia piirtämään erilaiset hiljaisuuden lajit.

Sen kauhean sanattomuuden, joka tukehduttaa.

Ystävien välisen.

Sellaisen, joka on toisen mielestä kiusallinen ja toisen mielestä ihana.

Keskustelua edeltävän, keskustelun keskeyttävän, keskustelun jälkeisen.


Kaikki erilaiset hiljaisuuden lajit, sillä niistä ei voi kirjoittaakaan. Eikä ainakaan puhua. Olen kertonut tarinan tuosta automatkasta luultavasti kahdelle ihmiselle, mutta ei sitä ymmärrä, luultavasti molemmat ovat jo unohtaneetkin, sillä ei se kuulosta tärkeältä kun sen kuulee jälkikäteen.

Haluaisin oppia piirtämään kaiken, mikä pakenee sanoja.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Aikaansaamattomuus

Tajusin, että minun on ehkä perustettava uusi blogi.

Ystävät, olen iloinen, että luette tätä blogiani, mutta siksi tarvitsen internettiin uuden turvasataman, jonka voin kuvitella anonyymiksi. Johon voisin jälleen kirjoittaa mitä tahansa ajattelematta yhtään ketään muuta kuin vain itseäni.

Toisaalta en millään jaksaisi. Minun on jo kuukausia pitänyt laittaa muutama sarjakuva nettiin, niitäkin varten aioin perustaa oman blogin. Enkä ole saanut aikaiseksi. Toisaalta, voisin ehkä laittaa ne sarjakuvat tänne (omaan sarjakuvablogiini ne eivät aiheidensa vuoksi sovi).

Tuijotan keskeneräistä käsikirjoitustani ja korjaan kirjoitusvirheitä sen sijaan, että jatkaisin tarinaa.

Pääsykoekirjan sijaan selaan internettiä, uudelleen ja uudelleen, tunnista toiseen.

Teen tietokoneohjelmointitehtäviä ja itken aina välillä, kun toetokone valikoi surullista musiikkia kuunneltavakseni. Pyyhin hihaani kyyneleitä, ja koitan päättää, onko ohjelmointi turhaa vai onko sekin taidetta. Riittäisikö se minulle luovaksi työksi.

PS. Tajusin eräällä matematiikan oppitunnilla tänä keväänä, vajaa kuukausi ennen yhteishakua, että minun on tosiaan jahdattava unelmaani taiteilijaksi ryhtymisestä. Hain siis yliopistoon alalle, josta olen unelmoinut silloin tällöin jo vuosia.