Aikaansaamattomuus

Tajusin, että minun on ehkä perustettava uusi blogi.

Ystävät, olen iloinen, että luette tätä blogiani, mutta siksi tarvitsen internettiin uuden turvasataman, jonka voin kuvitella anonyymiksi. Johon voisin jälleen kirjoittaa mitä tahansa ajattelematta yhtään ketään muuta kuin vain itseäni.

Toisaalta en millään jaksaisi. Minun on jo kuukausia pitänyt laittaa muutama sarjakuva nettiin, niitäkin varten aioin perustaa oman blogin. Enkä ole saanut aikaiseksi. Toisaalta, voisin ehkä laittaa ne sarjakuvat tänne (omaan sarjakuvablogiini ne eivät aiheidensa vuoksi sovi).

Tuijotan keskeneräistä käsikirjoitustani ja korjaan kirjoitusvirheitä sen sijaan, että jatkaisin tarinaa.

Pääsykoekirjan sijaan selaan internettiä, uudelleen ja uudelleen, tunnista toiseen.

Teen tietokoneohjelmointitehtäviä ja itken aina välillä, kun toetokone valikoi surullista musiikkia kuunneltavakseni. Pyyhin hihaani kyyneleitä, ja koitan päättää, onko ohjelmointi turhaa vai onko sekin taidetta. Riittäisikö se minulle luovaksi työksi.

PS. Tajusin eräällä matematiikan oppitunnilla tänä keväänä, vajaa kuukausi ennen yhteishakua, että minun on tosiaan jahdattava unelmaani taiteilijaksi ryhtymisestä. Hain siis yliopistoon alalle, josta olen unelmoinut silloin tällöin jo vuosia.