Haluaisin oppia piirtämään auton, sillä haluaisin piirtää sarjakuvaksi erään elämäni merkityksellisen keskustelun. Yritin äsken kirjoittaa siitä tarinaa blogiin, se ei ole tarpeeksi, haluan oppia piirtämään auton ja hiljaisuuden ja lapsuuden pelon, joka ei yhtäkkiä olekaan aiheeton, kauheat pitkät hiljaiset kilometrit.
Se tulisi mukaan erääseen pitkään sarjakuvaprojektiini, jota on toistaiseksi vain yksi sivu tehtynä. Tuskin siitä tulee valmista, haluan silti piirtää noita irtonaisia kuvia, elämänsirpaleita.
Haluaisin oppia piirtämään erilaiset hiljaisuuden lajit.
Sen kauhean sanattomuuden, joka tukehduttaa.
Ystävien välisen.
Sellaisen, joka on toisen mielestä kiusallinen ja toisen mielestä ihana.
Keskustelua edeltävän, keskustelun keskeyttävän, keskustelun jälkeisen.
Kaikki erilaiset hiljaisuuden lajit, sillä niistä ei voi kirjoittaakaan. Eikä ainakaan puhua. Olen kertonut tarinan tuosta automatkasta luultavasti kahdelle ihmiselle, mutta ei sitä ymmärrä, luultavasti molemmat ovat jo unohtaneetkin, sillä ei se kuulosta tärkeältä kun sen kuulee jälkikäteen.
Haluaisin oppia piirtämään kaiken, mikä pakenee sanoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti