lauantai 29. joulukuuta 2012

Vielä hieman lisää surutyötä

Surutyö on muuten todella kummallinen sana. Mitäköhän lienee vierailla kielillä?


Pöytien merkityksestä

I

Aina välillä huomaan
että sinä puutut

vaikkapa joulupöydässä
kun meillä kerrankin on hyvää ruokaa
sellaista ruokaa
jota et olisi suostunut syömään

Ei juhlapöytää voi kattaa kahdelle

II

Kaikki me osaamme kattaa pöydän. Lautasia, laseja, haarukoita ja veitsiä otetaan kutakin se määrä kuin mitä syöjiä on. Ainoa vaikeus on erottaa vasen ja oikea, saada veitsi ja haarukka oikeinpäin. Jo ensimmäisenä iltana minä muistin, etten ole koskaan oppinut että pöydässä voi olla yli tai alle kolme henkilöä. Aina, kun meillä oli vieraita, unohdin kattaa heille, ja kun joku oli ulkomailla, katoin yhdet astiat liikaa koko matkan ajan.

Ja sinäkin iltana minä katoin pöydän kolmelle, pöydällä ei vielä silloin ollut kukkiakaan eikä kynttilöitä eikä kukaan ollut ehtinyt tulostaa kuvaakaan, hädin tuskin kuolema oli saatu tuuletettua ulos. Katoin pöydän ihan niin kuin ennenkin.

Eikä minulla ollut sanoja kiittää sitä ihmistä, joka oli luonamme silloin, joka oli se kolmas lautanen, veitsi, haarukka ja lasi.

III

Eräänä yönä tajuan, miten piirrän surun.

Seuraavana päivänä istun keittiönpöydän ääressä ja piirrän tytön, joka istuu pöydän ääressä. Valoisan, ihanan trooppisen kasvihuoneen keskellä. En tiedä, saanko kuvasta yhtä surullista kun millaisena se mielessäni oli.

Mutta todella vihaan kukkatervehdyksiä vasta sitten, kun ne kuihtuvat.

maanantai 24. joulukuuta 2012

24.12.2012 (tylsä otsikko on tylsä)

Heräsin viideltä aamuyöstä mitä epäjouluisimmin, mutta sittemmin päivä on parantunut.

Että hyvää keskitalvea teille, pimeä väistyy aikanaan. Iloisen jouluntoivotuksiin minusta ei ole, mutta Hyvää uutta vuotta, lukijat.

Pidin tänään ensi kertaa jonkin muun väristä paitaa kuin mustaa. Se tuntui kummalliselta, mutta aion tottua väreihin uudestaan.

perjantai 7. joulukuuta 2012

"Mitä tarkoittaa tilastotiede?"



Raapale eli sata sanaa ja vielä muutma kysymys - en osaa päättää, tarvitaanko niitä. Tämä novelli/miniessee/lastu/joku lähti otsikoksi nostetusta ystävän kysymyksestä. Keskeytin läksyt siihen ja googlasin, sitten kirjoitin novellin. Ei ihan tuore teksti tämäkään, mutta onpahan jotain päivitettävää.



Meillä kaikilla pitäisi olla joku, joka kysyy jokaisen kuulemansa pitkän sanan jälkeen ”mitä se tarkoittaa”. Mitä tarkoittaa matematiikka, kommunismi, vapaus tai RCL-piirin kapasitiivinen reaktanssi? Me käytämme paljon sanoja, joita emme osaa määritellä, ja jos sanaa ei osaa määritellä, ei sitä tunne. Matematiikkaan kuuluvat niin yhteenlasku, geometria kuin verkkoteoriakin, mutta sitä ei voi määritellä vain esimerkeillä. Maailmankuva on eheämpi kuin lapsella vasta, kun ymmärtää, että se on tiukasti määriteltyjen abstraktien kohteiden tutkimista logiikalla ja tietyllä merkintäjärjestelmällä.

Onko tämä tärkeää? Eipä taida olla. Silti: tie tasapainoiseen ja ristiriidattomaan maailmankuvaan käy lapsen tai Sokrateen tietä, siis kysymällä joka tienhaarassa ja vaikka suorillakin tienpätkillä.

Mitä tarkoittaa maailmankuva? Mitä tarkoittaa tienhaara? Mitä tarkoittaa suora?