sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Laulu asioista osa 4 - kasvissyönti

Heti alkuun on sanottava, etten oikeastaan ole kasvissyöjä. Syön kanaa ja kalaa monta kertaa viikossa, punaista lihaakin vaikkapa mummin luona tai maistiaiseksi. Silti kasvisyöjyys on osa identiteettiäni.

Olen puhunut kasvisyönnin puolesta vuosikaudet, tiennyt kauan ryhtyväni varmaankin joskus vegetaristiksi. Syy, että siihen on mennyt kauan, on lähinnä laiskuus. Äiti tekee ruokaa meidän taloudessa, ja hänen kokkailunsa ovat melko pitkälti perunaa ja lihaa. Olen lisäksi nirso, ja nämä itsekkäät perusteet ovat viivyttäneet oikeaa vegetarismia kohdallani (vegaanismista en edes haaveile, maito ja juusto ovat vaan liian ihania). Vuoden alusta olen oikeasti yrittänyt pidättäytyä lihasta. Ensimmäiseen kuukauteen (heh, facebook-reaktio: Lihaton tammikuu) en syönyt edes kalaa, sen jälkeen olen laiskotellut.

Maailmassa ei riitä ruokaa seitsemälle miljardille lihansyöjälle. Lihansyönti tuhlaa luonnonvaroja, koska karjalle syötetään valtavasti ravintoa jota ihminen voisi usein suoraakin käyttää ruuakseen. On jossain määrin ns. luonnollista, että ihminen syö lihaa, mutta nykymaailmamme ei kestä sitä tälläisenään.

Minulle tulee nykyään huono omatunto jokaisesta lihapalasta jonka syön. Mietin keväällä kuukausikaupalla (liha)hernekeittoa, jota ilmaiseksi tarjottiin ja ajattelematta kummemmin söin... Kuitenkin olennaista minusta on lihansyönnin vähentäminen. En vaadi kaikkia ryhtymään vegaaneiksi, mutta minun mielestäni meillä ei ole oikeutta tuhlata syömällä lihaa päivittäin.

Kunpa osaisin kirjoittaa siten, että ihmiset ymmärtäisivät tätä, tai edes puhua.

4 kommenttia:

  1. Luulen ymmärtäväni ajatuksesi. Mä olen itse ollut vegetaristi lähemmäs parikymmentä vuotta, ja vaikka mun aatteillani voisi syödä lihaa (vaikkapa riistaa), en ole pitänyt tarpeellisena sitä enää. Lihansyönnin uudelleen opettelu tuntuu kerrassaan liian vaivalloiselta. En myöskään koskaan ole yrittänyt ryhtyä vegaaniksi, koska olen toisaalta ollut liian laiska (köh), mutta toisaalta myös ihminen on mielestäni kuitenkin sekaravinnon syöjä. Mielestäni kohtuus olisi kaikista tärkeintä, kuten kirjoititkin. Lihaa olisi mahdollista syödä säästeliäämminkin, asenteisiin vaikuttaminen lienee vaikeinta siinä.

    VastaaPoista
  2. Minäkin ymmärrän mitä tarkoitat. Olen itse ositain kasvissyöjä, en syö punaista lihaa. En ole oikeastaan mikään eläinaktivisti, olen tehnyt tämän valinnan nimenomaan ympäristösyistä. Lihantuontanto paitsi kuluttaa luonnonvaroja, myös tuottaa valtavasti päästöjä. Erityisesti naudanliha. Tietysti juusto on aivan yhtä paha, mutta olen samaa mieltä, siitä en luovu.
    Olen ollut syömättä punaista lihaa kohta kolme vuotta, enkä kaipaa sitä enää ollenkaan. Itse asiassa ajatus jonkin naudanlihapihvin syömisestä lähinnä kuvottaa.

    -L-

    VastaaPoista
  3. Hei, joku on kanssani samaa mieltä jostakin! :)

    VastaaPoista
  4. Hei, olen kanssasi samaa mieltä monestakin asiasta. :)

    VastaaPoista