Oodeja pikkukaupungeille osa II

IV.
Isä sanoo aina
että pikkukaupunkilaiset katsovat suoraan
kun kiellän häntä tuijottamasta
ulkomaalaisia tai pikkulapsia

tuurimoottorin kannelta
hän katselee merta ja puhuu saarista
joissa ei ole käynyt

minäkin unelmoin matkasta Suursaareen

(Kotka)

V.
Onneksi kioskin myyjä
puhuu suomea eikä savoa

perjantai
autio tori
lipputangot kaupungintalo ilta-aurinko

kaksi helsinkiläistä väärässä maassa

(Pieksämäki)

Nelosrunon pohjaksi. Jos olisin kaupunki, olisin Kotka. Minä näen sen melko samanlaisena kuin rakkaan Helsinkini, mutta pienempänä ja vieläkin sievempänä. Ja se saaristo..!

Tuntuu pelottavalta kirjoittaa isän tuijottavan ulkomaalaisia selittämättä sitä (olen niitä ihmisiä joilla on pakkomielle olla suvaitsevainen, aina. Vaikka se onkin niin vaikeaa!). Hän on syntynyt sellaisena aikana kun hädintuskin satamakaupungeissa oli toismaalaisia. Hän ei katso pahalla, hän on tottunut katsomaan suoraan kaikkea mitä sitten katsookaan, eikä kierrellen kuin me suurten kaupunkien kasvatit.