Koulukiusaaminen

Fiksua käyttää hiihtoloma penkomalla internetistä tutkimuksia koulukiusaamisesta. Harkitsen sitä aiheekseni kouluprojektiin, siksi innokas googlailu. Muistan pitkästä aikaa asioita, joita olen luullut unohtaneeni, enkä pidä niistä. Makaan valveilla ja mietin.

Eivätkä minun haavani edes ole syviä. Minulla oli aina kavereita, minua ei lyöty, en ollut ilmaa luokkatovereilleni. Silti.

Stakesin tekemän turkimuksen (=laajimman suomalaisen) mukaan noin 35 prosenttia yläasteikäisistä on tullut kiusatuksi kysytyn lukukauden aikana. Kolmekymmentäviisi! Entä koko kouluaikana? Eikö kukana uskalla kysyä, kuinka montaa on ainakin joskus kiusattu?

Ja makaan valveilla ja mietin, mihin kaikkeen se vaikuttaa. Tuntuu, että nuorison valtakulttuurin ulkopuolisista ihmisistä lähes jokainen on tullut kiusatuksi. Siksikö, että he poikkesivat massasta jo varhain? Vai ovatko he pudonneet/hypänneet valtakulttuurista juuri siksi, että heitä on kiusattu?

Ei tästä voi kirjoittaa järkevästi. En osaa, ei kukaan varmaan osaa. Kirjoitin kerran lehteen kiusaamisesta, kaivoin vanhan tekstini tänään esiin. Voi, kuinka naiivi ja turha ja lapsellinen se olikaan! Silti: se on niitä tekstejä joista olen ylpeä. En ehkä koskaan kerro, kenelle sen kirjoitin, silti se on lahja hänelle.