"En tiedä oliko se sattumaa.
Muistan vain sen ajan,
kun en tiennyt mikä on visteria"
Tämä on itse asiassa ystäväni runo, eikä tarkoita ihan sitä mitä aion tässä väittää sen tarkoittavan. Viime keväänä luin netistä Genjin tarina-romaanista, lainasin sen nelososan, luin sittemmin osat 1-4, opin pitäväni japanilaisista runoista ja tässä sitä nyt ollaan. Se oli sattumaa, että löysin viimeisen osan koulun kirjastosta, mutta olisinko voinut arvata jo vuosia sitten päätyväni japanilaisen kirjallisuuden ja historian pariin?
Viime keväänä
niin, vasta silloin minä
näin kirsikkapuun
kukkivan. Olisinpa
tiennyt mihin se johtaa!
Isälläni on japani-taustaa ja muistan kymmenenkin vuotta sitten katselleeni kinder-munista uteliaani kiinan- ja japaninkielisiä tekstejä. Sisko pelasi Pokemonia. Senkin muistan, kun törmäsin japanilaiseen sarjakuvaan ensi kerran ja sen, kun ensi kertaa katsoin televisiosta jotain siksi että se oli japanilaista. Origameja tein ala-asteella ja harrastin jujutsua vuoden.
Kirjallisuus (no, anime ja mangakin) on silti se, joka on oikeasti merkinnyt jotakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti