Kesäloman päätyttyä

Olin tänä kesänä elämäni ensimmäistä kertaa töissä.

Toukokuussa pidin palkatta yhdistyksen myyntipöytää ja kaksi kertaa myin festareilla tekemiäni koruja, mutta vieläkin vähän aidompaa työtä tuli tehtyä. Olin leiriohjaajana, olin siis vastuussa viikon 24 tuntia vuorokaudessa (no, josta nukuin seitsemän).

Se on erinomaisen rankka ja erinomaisen palkitseva työ. Olen ollut Luontoliiton leireillä joka kesä ekasta luokasta alkaen, ja oli ihanaa päästää 'tiskin taakse', tekemään kivaa leiriä toisille lapsille. Kaikki ei mennyt putkeen: leirimme oli pinnan alla kauhea kaaos, valvoimme ihan liian myöhään emmekä silti ehtineet kokoustaa, lapset hajoilivat, ohjelma ei pitänyt, mutta silti nautin lähes joka hetkestä leirillä.

Ja opin mistä todellinen vapaahetki muodostuu. Sellaisesta, kun on vetänyt ohjelmaa ja ollut kaitsemassa lapsia heräämisestään asti, ja sitten on hetken rauha. Tehdystä työstä se rauha syntyy, ei mistään muusta. Parasta leirillä oli vapaavuoro (sain pyöräillä yksin ja juoda teetä, katsella peuroja ja merta) ja viimeisen illan nuotion sytytys kolmeen pekkaan ja suklaalevy jaettavana.

Toiseksi parasta oli ehkä kriiseily yöllä ja ennen kaikkea se rauha ja helpotus kun ongelmat saatiin ratkaistua. Missä syntyy parempi yhteishenki kuin kriisien keskellä?

Opin arvostamaan suklaata ja herkkuja. Leirillä leiriohjaajana ollessa ne voivat olla kultaa arvokkaampia.