Pitkä hiljaisuus kulunut täällä - ei ole ollut asiaa. Kiittäminen fiksusta kritiikistä edelliseen tekstiinkin on jäänyt. Tiesin kyllä, että tietoni ovat aukkoiset ja tiedän senkin, että silloin ei kannattaisi kirjoittaa. Mutta se oli vappu silloin!
Nyt asiaa eräästä klassikkokirjasta
Murasaki Shikibun kirjoittama Genjin Tarina eli yksi japanilaisen kirjallisuuden suurimmista teoksista ei liene kovin tunnettu Suomessa, minäkin löysin sen monen mutkan takaa. 1000 vuotta sitten kirjoitettua romaania ei suotta joku kuvaillut blogissaan "maailman ensimmäiseksi harlekiiniromaaniksi". Pitkän kirjan juoni varsinkin alussa on se, että keisarin pojalla, lähes täydellisen kauniilla ja lahjakkaalla Genjillä on paaaaljon naisia. Joka toisella sivulla kuvaillaan kuinka kaunis Genji on ja joka toisella sivulla itketään (ilosta, liikutuksesta, surusta, ihan mistä syystä tahansa). Henkilöiden sukulaisuussuhteita on turha yrittää ymmärtää: Genji mm. nai 10 vuotiaan tytön ja hankkii lapsen keisari-isänsä uuden vaimon kanssa...
Minä luinkin kirjaa kuvauksena estetiikan ja runouden kukoistuskaudesta, koettaen unohtaa koko päähenkilön. Selvää kuvaa Heian-ajasta siitä tosin on hankala koostaa: kirjailija on aikanaan kirjoittanut kaikille tutuista asioista, mutta nykylukijalle syyt, seuraukset ja ihmisten motiivit ovat hankalia hahmottaa. (lopun selitysosa kyllä pelastaa paljon) Kirja on jokseenkin realistinen, mikäli yhtään olen ymmärtänyt oikein, mutta fantasiankin aineksia löytyy. Kuolleet sukulaiset palaavat unissa maan päälle neuvomaan jälkeenjääneitä, riivaajahenget tappavat ja jumalat ohjailevat menoa milloin mitenkin. Tosin nuokin asiat ovat olleet täyttä totta kirjailijan elinaikana.
Kirjassa hienoa ovat myös kauniit tankarunot, joita tuohon aikaan käytettiin niin kirjeissä kuin keskustelunkin seassa. Niissä vihjaillaan äärimmäisen tyylikkäästi, peittäen todelliset merkitykset luontosanojen ja homonyymien taa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti