perjantai 25. syyskuuta 2009

ei anneta sen toistua koskaan enää, koskaan

Verenpunainen perhonen lentää
yksi siivenisku
ja sen alta
on kadonnut kokonainen maailma

ihmiset haihtuvat
savuna ilmaan
jäljelle jää vain
musta
kuollut maa

perhonen lentoaan jatkaa
jossain silläkin on koti
aurinko laskee pimeyden ylle
perhonen käy nukkumaan
ja herää huomiseen


Luin eilen Edita Morrisin romaanin Hiroshiman kukat. Se oli erinomainen kirja ja suositeltava lukukokemus kaikille. Teksti on yksinkertaista, mutta kerronta menee syvälle.

Kirja kertoo Hiroshiman tragediasta 14 vuotta pommin jälkeen. Kaupunki on rakennettu uudelleen ja ihmiset hymyilevät. Köyhän perheen vieraaksi tuleva amerikkalainen näkee ensin vain kauniin kaupungin, kaupungin jossa ihmiset työskentelevät ahkerasti. Pikku hiljaa hänkin tulee vedetyksi mukaan tragediaan joka on koko ajan läsnä, vuosienkin jälkeen.

Säteilysairaat potilaat makaavat vuoteissaan ja katselevat ikkunasta oravan leikkejä. Masentuneena amerikkalainen kysyy, eikä hän voisi tehdä sairaan hyväksi mitään. "Osta oravalle pähkinöitä", kuolemansairas mies kuiskaa.

'ja iloitsin myös kaikesta siitä mustarastaan laulusta, joka tulee jälkeeni' Bertolt Brecht kirjoittaa runokirjansa (elämänsä?) viimeisessä runossa.

(alun runo on omani, kirjoitettu pari vuotta sitten muistopäivänä. Julkaistu jo kerran vanhassa blogissani, mtta se oli pakko laittaa tähän.)

perjantai 11. syyskuuta 2009

Kesän kirjoja

Vielä lähes ajankohtaisesti puhetta kirjoista, joita luin kesälomalla ja vähän sen jälkeen. Numeroita rakastavana kirjoitin ylös mitkä kirjat luin lomalla: romaaneja kertyi 15, runoja 10 ja sarjakuvia 8 kirjaa...

Eniten, rakkaimpina, minulle jäivät mieleen Pikku Prinssi (Antoine Saint-Exupery), Bertolt Brechtin kootut runot, Kai Niemisen runokirjat, Hikaru no go- mangasarjakuva (Takeshi Obata&Yumi Hotta) ja George Orwellin vuonna 1984. Aloitin oikeastaan runojen lukemisen tuosta Brechtin ainoasta suomennetusta teoksesta: se kirja on ollut hyllyssäni aina kesäkuulta lähtien, edelleen selailen sitä melkein viikottain. Jotkin runot ja laulut saavat kyyneleet silmiin.

Pikku Prinssistä olin toki kuullut paljon, nähnyt näytelmänpätkää ja lukenut paloja, mutta elokuussa luin sen ensi kertaa kokonaan. Se oli aika erilainen, kuin mitä olin kuvitellut... Kelailin sitä pari viikkoa, sitten lueskelin uudestaan kohdan sieltä, toisen täältä. Ja vasta silloin aloin ymmärtää sitä. Ehkä.

Kirjasta Vuonna 1984 en oikeastaan pitänyt. Se oli ehdottoman vaikuttava ja hyvä lukukokemus, mutta kovin raskas. Luen romaaneja useimmiten parissa päivässä, tähän meni yli viikko. Samoin kuin Eläinten vallankumouksessa, minua ihmetytti takakansiteksti 'taitava satiiri'. Luulin, että satiirin pitäisi olla hauska: minä pidin molempia kirjoja lähes ahdistavina. Vuoden 1984 totalitarismi, täydellinen valvontayhteiskunta ja kieli, jossa vääriä sanoja ei ole jäävät mieleen viikoiksi. Kirjan viimeisenkin yksilönvapauden tuhoava Uuskieli vaikutti: opin rakastamaan yhä enemmän monimutkaista ja hankalaa äidinkieltäni.

Ehkä kirjaklassikoista puhuminen kuulostaa sivistyksensä toitottamiselta: silti juuri ne kirjat tuppaavat olemaan kaikkein vaikuttavimpia ja hienoimpia.

torstai 10. syyskuuta 2009

10 sanaa

Ensi kertaa osallistumassa runotorstaihin... Aiheena tällä kertaa runo jossa tasan kymmenen sanaa. klik Tiedän, ettei kannattaisi kirjoittaa suoraa päätä blogiin mutta pöytälaatikko nyt unohtui matkan varrelta. kolmekymmentä ja yksi sanaa [koska tankarunossa on 31 tavua]

Minä rakastan sinua.
Runoilijan epäonneksi
elämä
tuppaa
olemaan
useimmiten klisee.

Laatii runoja ilman silmälaseja. Vain sydämellään kirjoittaa hyvin, voisi sanoa?

aina liian monta tavua tässä elämässä. Seitsemän. Kahdeksan. Yhdeksän. Kymmenen.

rakastaa.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Koulusta

Opiskelen koulussa oppiainetta jolla on komealta kalskahtava nimi: kirjallinen ilmaisu. Meitä on siis kaksikymmentä taiteilijaa ympätty samaan huoneeseen, osaava opettaja, hyvät aiheet kirjoittaa ja riittävästä kyniä ja paperia. Ehdottomasti siis lempiaineeni koulussa! Täytyy joskus näpytellä koneelle proosaakin, mutta tässä olisi yksi runo joka on tunneilla syntynyt. Arvaatko, mitä suomalaista maalausta meille näytettiin inspiraation lähteeksi?

Katse
utelias lapsi, varista ei kiinnosta
yksi siivenisku
ja lapsi jää kaksin varjonsa kanssa
varis tekee
bisnestä
myy pojan
sielun torilla