Vaikka lukijakunta (jos sellaista on) varmaan tietääkin mikä tanka on, selitän sen silti lyhyesti. Tanka on japanilainen, ~1000 vuotta sitten kehitetty mitta, jossa säkeen tavumäärä on määrätty (5-7-5-7-7). Tässä muutama omani, ja lopussa epämääräistä selittelyä (selittämällä ei parane, mutta silti)
Vaikka välillä
aurinko näyttäyttyykin
hihani tuskin
ennättävät kuivua
sateen, kasteen välissä
Jospa kirsikka
kukkisi läpi vuoden
rakastaisitko
sitä yhtä palaen:
hetken sijasta iäti?
Tahtoisin nähdä
vielä taivaan ja tähdet
mutta kun katson
ulos, näen vain pihan
ja sen männyt korkeat
Ensimmäisessä runossa taas kerran yksi lempikielikuvistani, hihojen kastuminen itkiessä. Toinen runo voi olla vain kertomus luonnon kauneuden katoamisesta: mutta se on kirjoitettu aikanaan Dorian Grayn muotokuva -kirjan inspiroimana (kirsikka olisi siis Dorian). Viimeisen runon taivas ja tähdet viittaavat go-lautapeliin ja ystävääni, jota kaipaan pelaamaan sitä kanssani, mänty merkkaa yhä odottamista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mitäs pidit Dorian Graystä? Minusta se oli unohtumaton lukukokemus...
VastaaPoistaItse tutustuin tankoihin kun äitini sai joululahjaksi sellaisen japanilaisen runokirjan. Ja minähän sitä pääsääntöisesti luin.
Minusta nuo sinun taiteilusi olivat virkistäviä. Varsinkin tuo keskimmäinen - se on taidokkain. Joskin ehkä Dorian Grayn pahuutta ja sen muodostumista, sen takia, häntä olisi voinut kuvata toisin - siis minusta tuo mestarinäyte toimisi paremmin ilman selityksiä!
(kirjoitin runon ennen kuin luin kirjan hehheh) En juuri pitänyt kirjasta, luin sen koska ystäväni jumaloi kirjaa... Olen kyllä lupautunut cossaamaan Henryä :D
VastaaPoistaJaa- a!
VastaaPoista