Vaikka huoneeni on täynnä esteettistä krääsää, oli vaikea keksiä mitkä esineistä ovat oikeasti tärkeitä. Näiden valitsemieni lisäksi on paljon muutakin olennaista, muita lahjoja, vanhoja esineitä, rakkaita vaatteita - ja kirjat. Kaikkia tärkeitä kirjoja ei saisi kuitenkaan mahtumaan yhteen kuvaan. Ihan fyysisenä olentona mulle tärkein kirja on varmasti ensimmäinen lempirunokirjani, Brechtin Runoja.
Alimmaisena ensimmäinen go-lautani. Se on minulle tärkeä peli, vaikka lähikuukausina olenkin pelannut todella vähän. Varsinkin tuo nimenomainen matkalauta on reissannut paljon ja sillä on pelattu monta muistorikasta peliä. Golaudan alta pilkottaa tietokonehuoneen sohva: lempihuonekaluni. Se ei ole kovin kaunis, eikä oikeastaan edes käytännöllinen, mutta jostain syystä se on paras paikka lukea ja usein jutellakin.
Päiväkirjani ovat asia, jonka haluaisin pelastaa tulipalolta. Haluan muistaa asioita, ja päiväkirjoihin on tallennettu tuhansia hetkiä. Niissä on myös iso osa kaunokirjallisesta tekstistäni. Yhteen tuollaiseen kierrevihkoon mahtuu muutama kuukausi, kirjoja on siis monta: kuvassa tämän hetkinen vihkoni.
Viuhka ja kaulakoru ovat lahjoja. Ne on saatu eri ihmisiltä, mutta molemmat kesällä, ilman syytä, ja tavallaan samanlaisessa tilanteessa vaikka eri vuosina. Molemmat lahjanantajat olivat eräitä elämäni tärkeimmistä ihmisistä silloin, ja onneksi ovat yhä. Kaulakorua käytän usein, viuhkaa en: sen toisella puolella on ruma kuvio ja toisella puolella - runo. Minulle on kirjoitettu elämäni aikana (tietääkseni) noin kolme runoa, ja yksi niistä tuohon viuhkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti