Laulu asioista osa 7 - Helsinki

Hesarin Nyt-liitteessä listailtiin ihmisten syitä rakastaa Helsinkiä, ja inspiroiduin. Kotikaupunkini on minulle hyvin rakas. Tajusin sen vasta joskus yläasteella, ja pakkohan se on myöntää että vasta Kjell Westön kirjoja luettuani. Tällä kaupungilla on sielu.

Artikkelin mukaan useimmat sanoivat rakastavansa merta ja toisaalta öitä. Niin minäkin. Näkymä avomerelle Kaivopuistossa, kanava jonka rannalla olen suudellut, hiekkarannat Kivinokalla tai Mustikkamaalla, Merihaka ja Sörnäinen kaikessa kauheudessaan, varsinkin öisin: silloin Merihaka näyttää palalta suurkaupunkia. Ja talvella on aina yhtä hienoa kävellä jäällä ja ihailla maailmaa uudesta kulmasta.

Yöt, olen alkanut muutenkin rakastaa niitä viime aikoina. Seitsemältä aamulla valvotun yön jälkeen tuuli Keskuspuiston puissa, maailmassa ei ole kuin kaksi ihmistä, olemme väsyneitä tajuamatta sitä, ja onnellisiakin, on hieman kylmä ja on senkin vuoksi pakko istua ihan vierekkäin. Taksimatka lentokentälle aamuyöllä pimeän ja aution kaupungin halki. Salaa keskellä yötä ulkona kulkeminen. Leikkipuisto ja keinuminen pimeässä. Se, kun toiskaupunginosalainen ystävä pelkää illalla ja itse ei pelkää kotikaupungissaan, ei ikinä, ei ainakaan kovin paljon.

Ja muita syitä. Täällä on hyvin kauniita paikkoja. Puutalot, sisäpihat, kivijalkakaupat varsinkin Kalliossa, puistot, ja metsän tuoksu Keskuspuistossa tai Käpylässä. Keskellä Puu-Vallilaa on kallio, jonka päältä on aina yhtä ihana katsella puutaloja ja heti niiden takana tavanomaisen rumana levittäytyvää kaupunkia. Liian suuri liikenneympyrä Haagassa. Persoonattomat esikaupunkialueet: satunnaiset kävelyretket niihin. On mahdoton eksyä, koska lopultakin tämä on hyvin pieni kaupunki. Pitkät bussimatkat, ja se miten ihanan ja tuskallisen hitaasti juna ajaa Pasilasta keskustaan. Niin, ja junamatkan varrella Linnunlaulun puutalot ja kaunis Töölönlahti.

Ihanat kahvilat, pienet persoonalliset paikat, jonne voi piiloutua maailmalta. Se hieman kiusallinen tunne, että kantakahvilan pitäjä tietää minusta ja ystävistäni hyvin paljon. Kirjastot, varsinkin Kallion kirjasto, ja toisaalta Pasila, koska siellä on suihkulähde.

Minulla on valokuvamuisti siten, että muistan hyvin paljon paikkoja joissa olen käynyt keskesteluja, ollut ihmisten kanssa. Rakastan paikkoja, joista minulla on hyviä muistoja.