perjantai 4. marraskuuta 2011

Paikka

kesti kauan ymmärtää mikä se tunne on
kun kävelee Rautatiekatua ja askel kevenee
kun tuntuu vatsassa asti hassulta
kun liikennevalot ovat aina liian hitaat
ja sitten onkin jo melkein pakko juosta

sehän on tietysti rakkautta

ihan tavallisen näköinen talo ja ovi
eikä sisälläkään oikeastaan
ole kovin kummallista
mutta minä hymyilen niin kuin rakastetulle hymyillään

heitän takkini tuolille
pyydän kupillisen teetä, jolla on kiinalainen nimi

uppoan kahvilan pehmeään syliin
olen kotona

- -

Pitkästä aikaa runotorstai. On minulla kotikin, eikä täällä ole kauheaa tai mitään sellaista - silti usein tuntuu että oikeasti kotini on muualla. Yksi paikoista, jossa ainja olen kotonani on Kahvila Soihtu Töölössä. En kuulu sen vakiojengiin, käyn siellä harvoin, mutta silti: se on vaan maailman parhaita paikkoja.

1 kommentti:

  1. Minunkin kotimatkani tuntuu tuollaiselta. Voin mennä kahvilaan tai kävellä kotiin asti näissä tunnelmissa.

    Johanna (www.kyhhays.blogspot.com - en jostain syystä pääse kirjautumaan kommentoidakseni...)

    VastaaPoista