Sain viimein pitkäaikaisen lukuprojektini, A.E. Nördenskiöldin luoteisväylän matkan matkakertomuksen, luettua. En nyt keskity puhumaan tuosta (osittain tylsästä) kirjasta, en luoteisväylämatkoista tai muista matkoista 'pohjan perille', vaan siitä, miksi ylipäänsä luin kirjan.
Sen kieli oli ihanaa. Teos on naköispainos 1881 suomennetusta kirjasta. Kuinka paljon suomi on muuttunut hieman yli sadassa vuodessa!
Nordenskiöld (no siis suomentaja) käyttää esimerkiksi jatkuvasti sanaa mölskä, ja minusta on suuri vääryys ettei sanaa enää esiinny. Mölskä on jotakin sellaista kuin huono, hatara, heikosti tehty ('mölskästi tehty kirves' 'mölskännäköinen maja'). Tietysti kirjassa on muitakin tuntemattomia sanoja, mutta merenkulku- tai eläintiedetermistöä en väitä hallitsevani edes nykysuomeksi, joten se ei ole ihme.
Myös luurankoinen kuuluu ehdottomiin suosikkisanoihini. Nykyversio on selkärankainen: miten tylsä ilmaisu, miten väritön ja heikko (suorastaan mölskä). Toisten sanojen merkitykset ovat muuttuneet, ja mikä ehkä kummallisinta: sanat taipuvat eri tavoin. Jokainenhan osaa taivuttaa vaikkapa sanoja 'naaras' ja 'kurki'?
Naaraksen, kuren ovat niiden genetiivit, eikö?
Minä olen vähän rakastunut 1800-luvun suomeen :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"Suomenkielestä" on kadonnut täysin myös oikeinkirjoitus niistä sanoista, joita käytetään ihan arjessa suunnilleen joka päivä. "Suomenkieli" kirjoitetaan (ja on muistaakseni kirjoitettu myös 1800-luvulla) suomen kieli. Suomenkielinen on silti yhdyssana. Siinä sitä opettelemista 2000-luvulle...
VastaaPoistaEn tiedä, miksi rakastan enemmän nykysuomea. Ehkä siksi, että kukaan ei oikeastaan osaa kirjoittaa sitä. En minäkään. Siksi yritän päästä lukemaan sitä yliopistoon nyt kun lukio on lusittu.
Oho. :D Oikoluentani ei ilmeisestikään ulottunut otsikkoon.
VastaaPoistaOlen aina kuvitellut osaavani yhdyssanat varsin hyvin, mutta testailin joku aika sitten netissä: kuorma-auton ja viime viikon osaan tietty kirjoittaa, mutta vähänkään vaikeampia en välttämättä...
Nyt on lukuvuorossa Suomen peruskielioppi, sitten voisi jatkaa oikeinkirjoitusoppaaseen, jos jaksaa.
Annoit uuden näkökulman tuohon Nordesköldiin. Pidin siitä huisisti aikoinaan ja se näköispainos on mulla jossakin. Minä tykkäsin siitä sen jutun takia; ukkeli hommasi paatin ja lähti purjehtimaan oikotietä Beringiin... Ei ole kovin montaa vuotta kun rautalaivat suurine koneineen olivat siellä ummessa, mutta että purjepaatilla...
VastaaPoistaEn ole itse siellä päin käynyt, joskus teki mieli. Mutta esim. Argangelin rahtilaivamatkat jäivät jostain syystä ohi. (Sinnehän ei kesäkelillä ole mitään ongelmia putputtaa, avovesiä.)
Kielestä en muista muuta kuin että asioista sain selvän, ei muutamat jutut niin hirveesti häirinneet. Ei tarvitse muistella kuin omaa äidykkääni joka puhui ajoittain vahtolaisittain värittynyttä turun murretta; ei enää kuule sellaista kieltä.
Tuskin tuota Nordenskjöldiä kantsii kenenkään uudelleen nykyiseksi suomeksi uudelleenveivata.
Muuten menee hyvin, olin koko alkukesän pohjoisessa.
Muuten Särestön museon ateljeen pöydällä näkyi olevan se sama 2-osainen Nordenskjöldi.
Minä olin samoissa Lapin maisemissa kesäkuun alun! (en vain ole osannut kirjoittaa siitä juuri mitään) Ollut jännä lukea sun tekstejä melkien tutuista paikoista.
VastaaPoistaAjattelin jo etukäteen, että vaikka Jäämeressä kahlaamisesta on kirjoitettava runo...mutta sekin on tekemättä.