Huomenna aurinko ei laske
lainkaan.
Minä en ole koskaan nähnyt yötöntä yötä. En ole käynyt juuri Tamperetta kaeumpana, siis kotimaassa, Etelä-Eurooppaa on tullut matkustettua enemmän. Nyt olen viimein lähdössä Lappiin.
Helsinki hehkuu kesää, koulu on loppu, aurinko paistaa. Elämä on elämisen arvoista.
Minulla on ikävä ihmistä, jota en näe koko kesänä. Ikävöinti on jo perinteiseksi käynyt tapa viettää kesää, joten mikäs siinä. Ehkä kirjoitan tänä kesänä paljon. Toivottavasti kirjoitan, koska lukea en ehdi. Kesäni kuluu metsissä, ja metsissä on aina liian kiire rauhoittua, jotta ehtisi lukea kirjoja.
Pahoittelen sekavaa ja lyhyttä kirjoitusta, mutta halusin välttämättä käyttää tuon aloituslauseen :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mietin että haitko tätä runoa:
VastaaPoistaVaikka pilkkoisi
kirsikkapuun säleiksi,
kukkia ei näy:
kukat kirsikkapuuhun
tuo tullessaan kevätsää.
Kai Nieminen, Ikkyuu, Riehaantunut pilvi ja Luurankouni. sivu 113.
Lukaisin sitä taas pitkän tauon jälkeen ja hiffasin että onko se täällä(kin).
Monet näistä vanhoista jutuista kiertävät hyvinkin erilaisina versioina, johtuen mm. siitä että alkukieli (japani, vai kirjoittiko Ikkyuu myös kiinaksi?) elää ja sanojen merkitykset liukenevat, muuntuvat.
Tuo versio on selkeästi kärsinyt muotoon ja tavuihin pakottamisesta?? Anteeksi Kai Tzu eli Mestari Kai...
Se muuten on tuo runo! Kumma, etten onnistunut löytämään sitä etsiessäni sitä silloin huhtikuussa. Omistan kyllä tuon kirjan ja olin muka tarkistanut, ettei runoa löydy siitä...
VastaaPoistaAina vaan tekee enemmän mieli oppia tuota kummallista kieltä, jota on niin vaikea kääntää mihinkään toiseen kieleen! Vielä jonakin päivänä minä luen tankat alkukielellä.