torstai 4. lokakuuta 2012

Puuttuvia sanoja eli Miehekkyydestä

 Kirjoitin aluksi tekstiä sukupuolista ja niiden vaikutuksesta ihmisiin, mutta teksti venyi ja jakautui kahtia. Sukupuoli ja ihminen, osa 1: on vaikea puhua kun ei ole sanoja.

Suomen kielestä puuttuu sana "platoniselle ihastumiselle". En ihastu sellaisella haluaisin-parisuhteeseen -tavalla joka ikiseen mielenkiintoiseen ihmiseen, jonka tapaan ja joihin haluaisin tutustua paremmin, mutta onko sille parempaakaan sanaa? Sellaisille ihmiskontakteille, joiden jalkojen juuressa voisi istua tuntikausia kuuntelemassa mielenkiintoisia keskusteluja tai joita haluaisi pyytää tanssimaan, koska he osaavat ja näyttävät sen. Joiden kanssa haluaisin valvoa koko yön puhellen tai vain hiljaa nuotioon tuijottaen tai jotka ovat niin komeita komeasti kannetuissa juhlapuvuissaan, että heitä tekisi mieli katsella ihaillen koko ilta.


Se (miesten) piirre, joka useimmin minussa herättää noita ihastumisen tunteita, voisi saada nimekseen "naisellisuus". Se on huono sana (muun muassa siksi, että niin monet miehet kavahtavat sitä!), mutten tiedä parempaakaan. On nimittäin tavattoman hienoa, jos miehellä on erikoisempia harrastuksia kuin jääkiekko, penkkiurheilu tai moponrassaus, ja varsinkin naisellisiksi miellettyjä asioita harrastavat miehet ovat minusta usein kiinnostavia. Piirtäjät, ratsastajat, tanssijat...


Tuo ominaisuus kulminoituu barokkitanssiin: miehiin, jotka tanssivat sukkahousuissa baletinkaltaista hienosteluhyppelyä, jota ei hyvällä tahdollakaan voi pitää perinteisen miehekkäänä. Mutta juuri miehekkäitähän nuo miehet ovat! He uskaltavat tehdä, mitä haluavat, he uskaltavat olla jotain muuta kuin heidän sukupuoleltaan odotetaan ja he kantavat sukkahousunsa (tai verkkarinsa, jos tanssiharjoituksista puhutaan) kunnialla.


Oikea miehekkyys on rohkeutta, rehellisyyttä ja suvaitsevaisuutta itseä ja muita kohtaan.


Onko miehekkyydellä tai naisellisuudella väliä? Entä puuttuuko teidän kielestänne sanoja?


3 kommenttia:

  1. Minua miellyttää miehet, joissa on naisellisia piirteitä sekä naiset, joissa on miehisiä ominaisuuksia. Heitän roskikseen ajatuksen, että miehen pitäisi harrastaa autoja ja punttisalia, ja naisen olla puolestaan kiinnostunut meikkaamisesta ja leipomisesta. En juurikaan välitä kategorisoinnista, vaan yksilöllisyys viehättää.

    VastaaPoista
  2. Itse menisin jopa niin pitkälle, että luopuisin "naisellinen" ja "miehekäs" -termeistä. Niille ei ole tarvetta eikä sijaa modernissa maailmassa, jossa ainakin nimellisesti on luovuttu ns. naisten ja miesten ammateista jne. Kyse ei tietenkään ole siitä, että kaikkien naisten pitäisikin nyt kiinnostua autourheilusta ja miesten shoppailusta. Todellista tasa-arvoa on se, ettei kenenkään ole pakko tehdä tai olla tekemättä jotakin vain sukupuolensa takia.

    VastaaPoista
  3. Liekki, tietenkään noita termejä ei pitäisi käyttää jos oikein korrekteja ollaan - mutta alkuun minulle riittäisi niiden irroittaminen biologisen sukupuolen kontektista :)

    ... ja niin kauan kuin kuulen kommentteja tasoa "se ei ole miehekästä, en tee niin", haluan vastata tuolla argumentilla siitä, mitä miehekkyys minusta todella on.

    VastaaPoista