lauantai 13. lokakuuta 2012

Muistatko muistavasi

Kaksi raapaletta eli sadan sanan tarinaa. Muisti-trilogiani kolmas osa on jo aiemmin ilmestynyt Vertauksen vaikeudesta. Nämä ovat ensimmäistä novellia fiktiivisempiä.

I.


Lapsuudenkotiani vastapäätä oli ravintola nimeltä Kanelinkukka. Muistin sen viime viikolla, ensi kertaa vuosiin, ja googlasin ravintolaa. En löytänyt mitään: hämmennyin. En tiennyt enää, minkä maalainen ravintola Kanelinkukka oli ollut, mutta paljon muuta kyllä. Ruokalistat oli painettu vihreälle paperille ja niissä oli kirjoitusvirheitä. Ja kerran olin ollut Kanelinkukassa treffeillä, en muistanut pojasta nimeäkään, vaikka muistan vatsaperhoseni. Poika oli tuonut minulle kukkiakin, tai ehkä niitä oli muuten vain ravintolan pöydässä.
Mutta Google ei tunnistanut muistojani ja aloin epäillä. Entä jos ravintolaa ei ollut koskaan ollutkaan olemassa muualla kuin mielikuvituksessasi? Ehkä vain kuvittelin lounasajan tuoksun ja sen, miten valo siivilöityi bambukaihtimien läpi muovipöydille.

II.

Pienessä puistossa koulumatkani varrella istui joka aamu sama mummoikäinen nainen. Selvästi yksinäinen: usein hän istui paikallaan vielä iltapäivällä koulusta palattuani. Vanhus ei ollut humalassa, hänestä teki pelottavan ainoastaan toistuvuus.  Oikaisin puiston läpi vain harvoin ja silloin nainen ei koskaan reagoinut. Jatkoi vain maisemien tuijottelua.
Säpsähdin melkoisesti, kun hän eräänä päivänä yllättäen kysyi minulta, mitä haluaisin tehdä isona. Jähmetyin hämmentyneenä ja aloin selittää toimittajakoulusta. Nainen puhkesi leveään hymyyn: ”Kirjoittaja on hieno ammatti, mutta vaikea. Minä osaan kirjoittaa vain näkemästäni, siksi istun tässä ja katselen.”
”Ihmiset luulevat kirjailijaa suotta yksinäiseksi, koska hänen ystävänsä ovat näkymättömiä”. Nyökkäsin varovasti, aloin pitää vanhuksen viisaasta hymystä.

1 kommentti:

  1. Tosi mielenkiintoisii tekstei sulla! Jään kyl seuraileen tätä!(:

    http://jenna-smile.blogspot.fi/

    VastaaPoista