Kirjoitin jokseenkin samansisältöisen postauksen jo 2012, mutta tällä kertaa haluan yrittää runosäkeitä sisaruksilleni. Yhdelle oikealle siskolle, joka kirjoitti ystäväkirjaani (kyllä, tein sellaisen viime kuussa pitkästä aikaa) että on tuntenut minut syntymästäni saakka. Yhdelle veljelle, jonka olen tavannut vasta viidentoista iässä - hyvälle ystävälle, ei oikealle sukulaiselle, siis.
Veljen kanssa matkalla
isoveli on sellainen joka jakaa aina eväänsä
halaa tavatessa
isoveli on sellainen joka kuuntelee vaikka puhun liikaa
isoveli on sellainen joka ostaa ensimmäisen oluen
ja jonka kanssa valvoo aina liian myöhään
isoveli opettaa härskejä sanoja viidellä kielellä
tai juttelee matemaattisesta ontologiasta
öisin syömme lettuja samalta lautaselta
ja hän tietää melkein kaikkien tähtien nimet
---
Sisko kylässä
hymyilen joka kerta, kun hän jättää kengät keskelle eteistä
ja sateenkaarenvärisen takkinsa lattialle
viisitoista vuotta huutoa ja tässä tulos
lasten kasvattaminen on turhaa
sisko tuo tuliaisiksi lisäravinteita
ja outoja hedelmiä, joiden nimet unohdan heti
kun sisko ottaa lääkkeet, pistoksen
huoneessa tuoksuu vaniljakäsidesi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti