Luin Hesarin artikkelin nuorista kommunisteista, ja erehdyin lukemaan kommenttejakin. Asiallisen ja hyvän artikkelin kommenteissa oli jälleen kerran niin paljon vihaa, inhoa ja ymmärtämättömyyttä.
Tiedän, ettei politiikassa ja sen tutkimuksessa ole totuuksia.
Silti minua surettaa, että vasemmistolaisuudesta ja kommunismista puhuminen aiheuttaa niin paljon kielteisiä tunteita niin monen ihmisen mielessä. Kuinka ihmiset voivat vihata jotain niin kaunista?
Mikseivät ihmiset suostu näkemään muuta kuin Neuvostoliiton? En usko, että maailmassa on montaa ihmistä, jotka haluaisivat perustaa uuden Neuvostoliiton. Kyse ei ole siitä.
Kyse on tasa-arvosta ja demokratiasta, demokratiasta siten, että ihmisillä todella on päätösvaltaa useammin kuin kerran neljässä vuodessa.
En ole lähdössä barrikadeille huomenna enkä ensi viikolla, en halua väkivaltaa enkä yhteiskuntajärjestelmän pystyttämistä ilman enemmistön tukea (vaikka itse pitäisin sitä parhaana).
Mutta haluan uskoa siihen, että on jotakin parempaa kuin nykyinen järjestelmä. Jos joku saa lohtua kuolemanjälkeiseen elämään uskomisesta, uskokoon siihen. Minä saan lohtua siitä, että maailmaa voi muuttaa ja että on olemassa jotain nykymenoa kauniimpaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti