Ehkä jätän tällä kertaa selittämättä. En tuntenut tuota tyttöä, mutta tunnen yhden, joka suree häntä. Oikeastaan omistan runot siis hänelle.
Oli muuten kummallista huomata, että en osaa edelleenkään suhtautua kuolemaan tai esimerkiksi vastata tietoon kuolemasta. Tiedän kuitenkin oppineeni jotakin: en pelkää sitä, että tapaan tuon surevan ystäväni. Ennen marraskuuta olisin varmasti pelännyt.
I.
Saapunut viesti:
"siskoni kuoli tänään."
Ulkona talven
viimeinen lumisade
on viimeinkin tyyntynyt.
II.
niin hento nimi
kukan nimi
ei sellainen lapsi voi elää kauan
tyttö ei puhunut koskaan
mutta veli kertoi siskolleen kaiken
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti