Jonakin päivänä

Jonakin päivänä minä kirjoitan kirjan, ja omistan sen:

sinulle, joka opetit kirjoittamaan
sinulle, joka opetit ikävöimään (sillä ikävä on kaikki, mitä on)
sinulle, joka opetit rakastamaan.

Minusta on mahtavan hauska ajatus, etteivät omistuskirjoituksessa mainitut luultavasti tunnista itseään tuosta. Jos edes lukevat kirjaa.

Ensi kuussa saan yhden tekstini julki. Vaatimatonta, mutta se tekee minut silti ihan naurettavan onnelliseksi.

Sillä en minä lopultakaan halua tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa. Tuhlaan aikaani internetissä ja muualla, mutta eipä millään muulla kuin kirjallisuudella kai ole väliä. (No, sosiaalisilla suhteilla tietenkin on merkitystä.) Olen lukioaikana menestynyt hieman matematiikassa ja ihastunut tietokoneohjelmointiin, viimeksi mainitusta saatan tehdä itselleni uran. Silti.

"Kaiken tietää kuin kirjoittaa. Sitä ennen tietää etunimensä ja kotiosoitteensa", näin Kari Hotakainen väitti Hesarin haastattelussa joskus.