Aika ennen

Pitkä runo, harvinaista minulta. Runoilijaystäväni väitti sitä vahvaksi tekstiksi, päätin laittaa sen tännekin. Hieman kaunisteltua totuutta, ja teemakin on hiukka kulunut. Minulle se on kuitenkin uusi, niin kuin jokaiselle joka aikanaan kokee jotain vastaavaa.


Sinä kesänä
matkustin tuhat kilometriä
perillä makasin valtatiellä
ja uin kielloista huolimatta
alasti koskessa
paluumatkalla rakastuin poikaan
jonka perhe äänestää väärin

Sinä kesänä
kohtasin äitini kadulla
eikä hän tuntenut minua
lämmin ilta tuoksui
en katsonut silmiin
valkopukuisia miehiä
jotka taluttivat häntä autoon

Sinä kesänä
juoksin iltapuvussa ja avojaloin
suojaan ukkossateelta
ääni särkyneenä
ja jalat tanssiaisista kylläisinä
valvoin aivan liian myöhään
katsellen myrskyä lasin takaa

Sinä kesänä
minä itkin toisina öinä
ja nauroin toisina
puhuin ja kirjoitin kuolemasta
josta en vielä tiennyt mitään
puhuin ja kirjoitin elämästä
josta en vielä tiennyt mitään

Sinä kesänä
täytin kahdeksantoista
näytin upseerin pojalle
kotisaareni metsät ja ihoni
join olutta ja saunoin miesten kanssa
olin ambulanssia vastassa
ja ajoin pyörällä ilman kypärää

Sinä kesänä
opiskelin historiaa ja matematiikkaa
rakastamisen taitoa ja luopumista
hieman myös
ruuanlaittoa huutamista
tahdikkuutta valssiaskelikkoja
halonhakkuuta juopumista

Sinä kesänä
en uskonut jumalaan
en markkinatalouteen
enkä ikuiseen rakkauteen

Sinä kesänä en uskonut vielä kuolemaan