Laulu asioista 8: tanssi

Enpä olekaan pitkään aikaan listannut elämäni tärkeitä asioita tuon otsikon alle.

Luulin pitkään, etten pidä tanssista. Koulun liikuntatunneilla tanssi oli sellaista kuin musiikkivideoissa, modernia yksilöurheilua moderniin musiikkiin. En pidä yksilöurheilusta enkä suurimmasta osasta nyky-popmusiikkia. En ehtinyt oppia askelia enkä pysynyt rytmissä. Tunsin katseet selässäni, kuvittelin kaikkien näkevän virheeni. Tanssittiin koulussa pari kertaa perinteisempiäkin tansseja, mutta ala-asteella kansantanssi ja wanhat tanssit olivat kamalia, koska niissä piti koskea poikiin.

Muistan, miten nurmi oli vihreää ja aurinko paistoi, kun pääsin ensimmäistä kertaa tanssimaan keskiaikatansseja. Muistan, miltä tuntui kun musiikki alkoi soida. En ollut koskaan kuullut keskiaikaista musiikkia. En ollut koskaan tanssinut keskiaikaisia tansseja. Rakastin sitä musiikkia heti.

Keskiaikatanssien askeleet ovat hyvin helpot (tai siis, helpot tanssit ovat todella helppoja, vaikeita en ole opetellut), ja mikä tärkeintä, niitä ei tanssita yksin. Muodostelma on tyypillisesti piiri, sola, tai parijono, aina on joku vieressä tai edessä josta ottaa mallia, kun ei muista. En ole hyvä tanssija, sen tiedän, mutta olen oppinut tanssimaan virheitteni yli.

Tärkeintä on päätyä askelkuvion lopuksi oikeaan paikkaan suunnilleen oikeaan aikaan. Ja pitää hauskaa samalla. En ole aiemmin ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanovat rakastavansa tanssia: mikä siinä muka on niin erikoista? Mutta nyt olen löytänyt "oman tanssini",ja kyllä: rakastan tanssia. En osaa kirjoittaa siitä, se on liikettä eikä liikettä voi tavoittaa sanoilla.

Loppuun vielä jonkinlainen esimerkki keskiaikatanssista, tai ainakin jostakin historiallisesta tanssista. (Keskiaikatanssien sijana puhutaan yleensä "historiallisista tansseista", koska niiden lisäksi tanssitaan paljon uudempiakin tansseja) Youtuben ihmemaasta löytyy kasapäin videoita, tuossa yhdistyi jonkinmoinen kuvanlaatu kelvolliseen äänenlaatuun.