Syyskuinen balladi

syysaamuna
kauhukseni huomaan
lehtien jo kellastuneen
lempikirjastani

istun linja-autossa
ei ole aikaa on mäkelänkatu
se on pitkä ja pysäkkejä täynnä

kävelen kouluun leikkipuiston ohi
yllätyn joka kerta
täällä sen ympärillä ei ole aitaa

tuuli ajaa lehdet irti äidistään
lentämään perhosiksi
kuin tahtoisi
muistuttaa meitä kesästä
jota ei enää ole

tuleeko minustakin perhonen?

- - -
Tälläistä tänään. Runotorstain siivin, 'kellastuvaa'. Halusin taas kerran puhua uudesta koulustani, runo olisi ehkä voinut jäädä ensi säkeistöön mutta siitä se nyt kuitenkin varttui tämän mittaiseksi.