Etsivä ei löydä

Monta kesäistä päivää ja yötä
luin vanhoja runoja.
Niissä kerrottiin mitä ovat viisaus,
rakkaus ja sen sellaiset.
Ilo vaikutti yksinkertaisimmalta:
sen löytäisi heinikosta.

Ja minähän etsin.
Talon takaa,
keskuspuistosta,
leirisaarelta ja luontokirjasta.
Turhaan.

Mieleeni jäi vain
miten tuuli lauloi
suolaheinäkaislikossa
auringonpaiste
kullankeltaisilla vehnäpelloilla
ja ystävän nauru
sekä se miltä aallot
kuulostavat
kivimuureja vasten

iloa en kuitenkaan löytänyt
---
Runotorstain haasteeseen 'ilo'. Tästä tuli vähän kuin jatko-osa edelliselle runotorstai-runolleni. Koko runo viittaa oikeastaan lauluun 'Huomenna on paremmin', jossa lauletaan mm. "...voit ilon löytää nukkumasta/ suolaheinän alta/ ja ruoho uusi nousta alkaa/aina matalalta...". Muutakin rakastamaani intertekstuaalisuutta runosta saattaa löytyä jos etsii :)