"Täytyy unohtaa voidakseen muistaa"

"Ja kun olet unohtanut surusi (ihminen unohtaa surunsa aina) niin olet iloinen siitä, että olet tuntenut minut"
Mutta jotten unohtaisi:

paahtoleivän tuoksu
mattolaituri
tähtitaivas
halaaminen
vakosamettihousut
nauru
pitsi
silmät
kaapelitehdas
merihaka
hauhonpuisto
bockholmen
vaja
silinteri
kinkkuleviterasia
ruisleipä
valkoinen paperiviuhka

Ehkä vielä joskus opin pitämään persikoista ja syömään luumuja muistelematta.


Runotorstain haaste "Jotta en unohtaisi" Ja yhä aihe jumittaa samssa ihmisessä kuin parissa kolmessa viime postauksessa

...Enkä muuten kuollakseni muista, mistä otsikon sitaatti on. Tunnistaako joku? Taitaa olla jostakin elokuvasta tai kirjasta. Ja runon alun sitaatti on Pikku Prinssi- kirjasta. Vaikka se on vähän hullua, minä taidan kuitenkin pitää surusta.

Kuinka saada kommentteja blogiinsa?

Paras tapa on kirjoittaa jotain oikein ärsyttävää. Jos on poliitikko, saa mediajulkisuutta (Halla-Aho!) ja jos on tavallinen pulliainen, joku ärsyyntyy kommentoimaan. Testattu myös tässä blogissa (sotaveteraanit, taide, vallankumous) :)

Seison sanojeni takana, mutta kyllä: kärjistän usein.

...Ja niitä kommentteja saa laittaa. Ihan vaikka sitten 'luen sun blogia', jos muuta asiaa ei ole. Tyhjälle metsälle on ikävä huutaa.

sosialismi, taide, unelmat

Perun (useimmat) pahat puheeni herra Oscar Wildestä.

Jätin kouluruokailun välistä ja kiersin ystäväni kaukaa koska minulla oli kiire lukemaan hänen kirjaansa. Pakko se on myöntää; se mies osaa kirjoittaa. Tekstin nimi 'Ihmissielu sosialismissa' naulitsi minut lukemaan: mitä ihmettä voi sisältää dekadentti-aforismikone-idiootin kirjoittama essee sosialismista? Se sisälsi kauniin tarinan siitä, mitä sosialismi voisi olla toteutuessaan kunnolla. Se tuomitsi 'kasarmisosialismin' ja puhui aidosta invidualismista joka luo todellisia taiteilijoita. Se kertoi mikä oikeuttaa agitoimaan ja se kertoi hyviä syitä pyrkiä kohti utopiaa.

Vaikka utopistiseen tilaan, aitoon sosialismiin ei koskaan päästäisi, sinne kannattaa pyrkiä. Siinä vaiheessa maailma on lopulta raiteiltaan kun parempaan ei enää edes kaivata! Jos mielestäsi parempi maailma onkin vaikka keskustapuolueen unelmayhteiskunta: pyri sinne: kunhan pyrit jonnekin.

terveisin viisitoistakesäinen idealisti.

Päivän runo kertoo työelämääntutustumispaikastani jossa vietän loppuviikon.

Viikon verran oikeita töitä:
Lenin katsoo seinältä
hänessä on muuten samaa näköä
kuin Kapteeni Nemossa
Länsisaksalainen silppuri
syö kuolleen miehen kirjeet
kuitit tositteet matkakulukorvaukset
rahasta se on kai täälläkin kyse

Taiteen tarpeettomuudesta

"...Ainoa syy, joka oikeuttaa tekemään jotakin tarpeetonta, on tekijänsä viehtymys siihen.
Taide on täysin hyödytöntä."
Suunnilleen näin Oscar Wilde kirjoittaa Dorian Grayn muotokuva -romaaninsa esipuheessa.

Kieltämättä taiteen tekeminen on kyllä (kirjoittaminen, piirtäminen) on kyllä kivaa. Eikä se täysin hyödytöntä ole, mutta melkein. Mutta luovaa se ei ole ainakaan, turha kuvitella.. Koska hyvin, hyvin, hyvin harvoin taiteilija keksii mitään uutta. Ihmisiä on elänyt kymmeniä miljardeja, aina joku on keksinyt ideasi aiemmin.

Löysin lähes oman runoni 700-luvulla eläneen runoilijan kirjoittamana, teoksesta jota en ole koskaan aiemmin lukenut. Japanin kieltä on vaikea kääntää: oma tekstini voisi olla vain saman runon eri käännös.

"Kohtasimme kuin kaksi laivaa, jotka sumussa ohittavat toisensa" Oscar Wilde kirjoittaa eräässä runossaan. Ystäväni ihailee runoa, erityisestikin noita säkeitä. Nättejä sanoja, mutteivat ainutlaatuisia. Wildeeä vanhempaa esimerkkiä samasta kielikuvasta en tunne, mutta esimerkiksi Juha Vainio runoilee "yössä kuin laivat, me kohtaamme vain, kunnes taas liu'umme pois"

Kyllähän Mona Lisa- postikortit ja kuviskurssilaisten sadat asetelmamaalaukset ovat taidetta, mutta onko niillä minkäänlaista arvoa? En usko olevani kovin väärässä väittäessäni että iso osa taiteen arvoa tulee ainutkertaisuudesta.

Omaperäisyys on kuollut, melkein kaikki taide on jo tehty. (Ja Google löytänee aivan vastaavia tekstejä kuin tämä. Hurraa.)

(Herra Wilden sitaatit muististani, eivät oikeita suomennoksia. Kyseinen idiootti mukana mm. siksi, etten tahtoisi kenenkään ihailevan tuota miestä - ja koska tuo alun sitaatti oikeastaan toi minut pohtimaan koko asiaa.)

Tie ulos

En pidä tästä maailmasta
mutta minnepä pääsisin?
Toista universumia
ei ole vieläkään löydetty
mutta jos
- kun -
se löytyy
ostaisin yhden menolipun



Ja sanaakaan
en aio tästä kirjoittaa
muistan kuitenkin
nätin kirjepaperin,
käytävän, hymyn (tyhjän)


Taas kerran runotorstai. klik Päällimmäinen on vastaus viikon haasteeseen 'tie ulos' ja alempi haasteeseen 'rakkausruno ilman sanaa rakkaus'. Alempi tuskin aukeaa kenellekään muulle kuin minulle ja sille toiselle ihmiselle josta runo kertoo. Kirjoitan kyllä muutakin (nuokin syntyneet ennen haasteita), mutta runotorstaihin osallistumisessa on yksi erinomainen puoli. Saa palautetta runoistaan :)

Kirjahylly kertoo

Eli tässä siis on pienoinen kysely, johon on tarkoitus vastata ottamalla vastaukset oman kirjahyllyn kirjojen nimistä. Kolmas ja kaksi viimeistä kysymystä ovat omiani, muut napattu Tuuren blogista. Jos joku innostuu täyttämään, niin saapi kommentoida enemmän kuin mielellään! (Vain yksi vastaus on valehdeltu, lempiväriäni ei vain löytynyt hyllystäni...)

Oletko mies vai nainen?
Pikku naisia (L. Alcott)

Minkä ikäinen olet?
Pikku Prinssi (Saint-Exupery)

Kuvaile itseäsi.
Riehaantunut pilvi (Ikkyu)

Mitä elämä sinulle merkitsee?
Perimmäisten kysymysten äärellä (K. Nieminen)

Kuinka voit nyt?
Varjoissa vaeltaja (I. Auer)

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi
101 things to see and do in Helsinki

Mihin haluaisit matkustaa?
Maailman ympäri 80 päivässä (J. Verne)

Kuvaile parasta ystävääsi.
Sputnik rakastettuni (Murakami)

Mikä on lempivärisi?
Punainen lumme (Lempinen)

Millainen sää on nyt?
Musta maalaus (Kankaanpää)

Lempi-vuodenaikasi?
Delfiinikesä

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Rakkauden historia (Krauss)

Mitä pelkäät eniten?
Kauhukypärä (Perevin)

Mikä on mottosi?
Eläinten vallankumous (Orwell)

Mikä on paras neuvo jonka voisit antaa?
Leikisti oikeesti

Miten haluaisit kuolla?
Sitä kukaan ei tiedä (M. Vuorio)

Arvostamasi asia
Jumanzuka mulla on ystävä

Ja joku asia jota et arvosta.
Isänmaan lippu (J. Verne)

Koulutöitä

Löysimpäs koneeltani maantiedon esitelmäni vuosimallia 2007. Opettaja käski tekemään esitelmän vapaavalintaisesta Amerikan eläimestä, ja tässä on tulos. Tarkasti ohjeiden mukaan tehtynä! Esitelmä oli seinällä luokassa viikkoja, ja kyllä: minulla on kiitettävä numerona maantiedosta.


Öljyapina (lat. Georgios W. Bushius)

Öljyapina on harvinainen haittaeläin, jonka alkuperäinen levinneisyysalue ei ulotu juuri Yhdysvaltojen Valkoisen talon ulkopuolelle. Nykyään lajin leviäminen aina Afganistaniin ja Irakiin asti on todella huolestuttavaa.

Ravintonaan Öljyapina käyttää nimensä mukaisesti öljyä, mutta myös valloitettujen kansojen veri maistuu. Laji sijoitetaan nykyään samalle sukupuun oksalle kuin verivampyyri, ameba ja torakka.

Öljyapinan merkitys ihmisille on maailmanlaajuinen. Levitessään tämä laji voi uhata yhä useampien kansojen vapautta ja ihmisyyttä.