Perun (useimmat) pahat puheeni herra Oscar Wildestä.
Jätin kouluruokailun välistä ja kiersin ystäväni kaukaa koska minulla oli kiire lukemaan hänen kirjaansa. Pakko se on myöntää; se mies osaa kirjoittaa. Tekstin nimi 'Ihmissielu sosialismissa' naulitsi minut lukemaan: mitä ihmettä voi sisältää dekadentti-aforismikone-idiootin kirjoittama essee sosialismista? Se sisälsi kauniin tarinan siitä, mitä sosialismi voisi olla toteutuessaan kunnolla. Se tuomitsi 'kasarmisosialismin' ja puhui aidosta invidualismista joka luo todellisia taiteilijoita. Se kertoi mikä oikeuttaa agitoimaan ja se kertoi hyviä syitä pyrkiä kohti utopiaa.
Vaikka utopistiseen tilaan, aitoon sosialismiin ei koskaan päästäisi, sinne kannattaa pyrkiä. Siinä vaiheessa maailma on lopulta raiteiltaan kun parempaan ei enää edes kaivata! Jos mielestäsi parempi maailma onkin vaikka keskustapuolueen unelmayhteiskunta: pyri sinne: kunhan pyrit jonnekin.
terveisin viisitoistakesäinen idealisti.
Päivän runo kertoo työelämääntutustumispaikastani jossa vietän loppuviikon.
Viikon verran oikeita töitä:
Lenin katsoo seinältä
hänessä on muuten samaa näköä
kuin Kapteeni Nemossa
Länsisaksalainen silppuri
syö kuolleen miehen kirjeet
kuitit tositteet matkakulukorvaukset
rahasta se on kai täälläkin kyse
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti