torstai 29. lokakuuta 2009

Taiteen tarpeettomuudesta

"...Ainoa syy, joka oikeuttaa tekemään jotakin tarpeetonta, on tekijänsä viehtymys siihen.
Taide on täysin hyödytöntä."
Suunnilleen näin Oscar Wilde kirjoittaa Dorian Grayn muotokuva -romaaninsa esipuheessa.

Kieltämättä taiteen tekeminen on kyllä (kirjoittaminen, piirtäminen) on kyllä kivaa. Eikä se täysin hyödytöntä ole, mutta melkein. Mutta luovaa se ei ole ainakaan, turha kuvitella.. Koska hyvin, hyvin, hyvin harvoin taiteilija keksii mitään uutta. Ihmisiä on elänyt kymmeniä miljardeja, aina joku on keksinyt ideasi aiemmin.

Löysin lähes oman runoni 700-luvulla eläneen runoilijan kirjoittamana, teoksesta jota en ole koskaan aiemmin lukenut. Japanin kieltä on vaikea kääntää: oma tekstini voisi olla vain saman runon eri käännös.

"Kohtasimme kuin kaksi laivaa, jotka sumussa ohittavat toisensa" Oscar Wilde kirjoittaa eräässä runossaan. Ystäväni ihailee runoa, erityisestikin noita säkeitä. Nättejä sanoja, mutteivat ainutlaatuisia. Wildeeä vanhempaa esimerkkiä samasta kielikuvasta en tunne, mutta esimerkiksi Juha Vainio runoilee "yössä kuin laivat, me kohtaamme vain, kunnes taas liu'umme pois"

Kyllähän Mona Lisa- postikortit ja kuviskurssilaisten sadat asetelmamaalaukset ovat taidetta, mutta onko niillä minkäänlaista arvoa? En usko olevani kovin väärässä väittäessäni että iso osa taiteen arvoa tulee ainutkertaisuudesta.

Omaperäisyys on kuollut, melkein kaikki taide on jo tehty. (Ja Google löytänee aivan vastaavia tekstejä kuin tämä. Hurraa.)

(Herra Wilden sitaatit muististani, eivät oikeita suomennoksia. Kyseinen idiootti mukana mm. siksi, etten tahtoisi kenenkään ihailevan tuota miestä - ja koska tuo alun sitaatti oikeastaan toi minut pohtimaan koko asiaa.)

2 kommenttia:

  1. Täytyy kyllä kertoa, että olet minusta täysin hakoteillä. Taide ei ole sama kuin tiede. Taiteen ei tarvitse kurotella jotta se saavuttaisi jotain, mitä arvostettaisiin. Ihminen itsessään on ainutlaatuinen, ja hänen ilmaisunsa on vielä ainutlaatuisempaa. Yksilön on vain löydettämä oma tiensä, luovuttava helposta kauneuden ajattelusta, antauduttava itselleen. Vain myöntämällä voi tehdä todellista taidetta, olkoon minkä tahansa näköistä, jopa kopioiden.

    Siksi en arvosta korkealle barokin ajan flaamien taidetta: rönsyileviä asetelmia joka puolelle. Siinä ei ole taiteen paloa, jota taide tarvitsee. Nuo kokoelmat kiihdyttivät minua ajattelemaan, terästämään, teoriaani siitä, että taito on eri asia kuin taide.

    Voit kirjoittaa kauniisti, voit tehdä kauniita kuvia, mutta jos niissä ei ole intohimon passiota, se ei ole taidetta.

    Minä suhtaudun hyvin varauksellisesti käsitykseesi. Taide on taidetta yksilölle itselleen. Tietyt arvot ja aatteet eivät suvaitse nähdä yksilön omaa, koskematonta voimaa, ja ehkä ne ovat siksi tuomittu kaatumaan.

    Taide ei ole tiede, ja siksi sitä ei ole työnnetty saavutusten limboon.

    VastaaPoista
  2. mm... molemmat taidamme puhua tavallaan asian vierestä. Totta on, että osa tekstiä on kirjoitettu ärsytystarkoituksessa: mutta en ole ensimmäinen joka tekee niin (hra Wilde mm. taas kerran). Minä uskon ihmisen ainutlaatuisuuteen: mutten siihen että taide olisi ainutlaatuista.

    Taiteen tekee ainutlaatuiseksi vain se hetki ja tunne jonka synnyttämänä se on tehty, se on ainutlaatuista vain taiteilijalle ja ehkä muutamalle harvalle valitulle. Picasson teokset eivät ole Minulle ainutlaatuisia: toivottvasti ne ovat hänelle itselleen.

    Anteeksi yleinen epäloogisuuteni :D

    VastaaPoista