keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Muutamia mielentiloja

Tiedätkö, kun lehdissä haastatellaan onnettomuuksista tai vastaavista selviytyneitä, todella usein he kertovat, että lääkärin mukaan heidän selviämisensä on ihme: lasinsiru tai ammus tai mikä tahansa osui sentin päähän valtimosta tai sydämestä tai milloin mistäkin. Joskus sentin päähän, joskus millimetrin.

Oletko koskaan ajatellut, että vastaavasti moni kuolee, vaikka olisi selvinnyt jos vamma olisikin tullut vain sentin verran eri paikkaan? He vain eivät pääse haastateltavaksi lehtiin.

_____


Oletko koskaan sanonut hyvästejä jollekulle, joka matkustaa kauas pois, mutta ei vielä tänään? Sanot hyvästit ja menet kotiisi ja hän menee kotiinsa tai hotelliinsa tai minne vain, ja vielä päivän tai pari olette samassa kaupungissa, mutta ette vain enää tapaa. Se on hyvin kummallisella tavalla kaihoisa tunne.

Myös se hämmennys, kun sittenkin tapaat vaikkapa seuraavana päivänä uudestaan ihmisen, jolle olet tuolla tavalla jo sanonut näkemiin viikoiksi tai kuukausiksi.

_____


Itketkö koskaan muistaessasi uutisia, joiden lukeminen sai sinut aikanaan itkemään?

_____

Muistatko, millaisia sydänsurut olivat nuorempana? Yläasteella tai sitä ennen tai sen jälkeen, mikä ikä se nuoremmuus kullekin on. Minä olin itselleni vihainen päiväkausia, kun en kehdannut pyytää puhelinnumeroa, ja ah niin nolostunut, kun ystävänpäiväkortin saaja arvasikin keneltä kortti on. Ja ne kaikki illat, kun mietti, uskaltaako tunnustaa ihastuksensa milloin kenellekin.

Nyt aikuisempana on niin paljon sellaista, jota ei voi kertoa, ei mitään kaihoisen onnellisia haaveiluun tuhlattuja iltoja eikä päiväkausien noloutta ja tuskaa. Haaveista liian moni on sellainen, että sellaisia ei pitäisi olla. Ja nolous ja tuska jatkuvat viikosta toiseen. Kuukaudesta toiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti