Huomasin pari kesäkuussa vanhoihin teksteihini tullutta anonyymia kommenttia vasta viime kuussa ja unohdin silloinkin kiittää.
Te, jotka kommentoitte blogiini jotain sellaista kuin "Minusta sinussa on kirjailija-ainesta." tai ihan mitä tahansa kaunista, pelastatte päiväni joka kerta. Noita kesäisiä kommentteja lukiessani itkin onnellisena, minusta on tullut aikamoisen itkuherkkä, mutta onnellinen olin ainakin.
Aina välillä jaksan uskoa siihen, että vaikka kirjoitan nykyään vähän ja usein huonosti, tämä on silti minun alani. Hyvä, että muistutatte siitä aina välillä, sillä ihminen on aina liian kriittinen itseään kohtaan ja muistaa liian harvoin pysähtyä ihailemaan omia töitään.
Vaikka me kaikki teemme joskus jotain ihailemisen arvoista, yleensä emme huomaa sitä itse.
(Myös sinä, Lukija, kirjoitat ihan varmasti joskus ihanankauniita proosalauseita tai onnistuneita runonsäkeitä tai keksit luovan ratkaisun johonkin ongelmaan tai jotain muuta upeaa. Ihan varmasti.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
minusta sinussa on kirjailija-ainesta ;o)
VastaaPoista: ))
Poista