keskiviikko 10. elokuuta 2011

Hieno taiteellinen essee (tekotaiteellisvaroitus)

Muistin pitkästä aikaa keväisen esseeni otsikolle "Taiteilijaelämää". Tässä se nyt tulee, hieman lyhenneltynä.

Taiteilija ei ole taiteilija siksi, että hän osaa jotakin paremmin kuin muut, vaan siksi että on päättänyt suhtautua maailmaan paremmin kuin muut. Ulkona sataa, on siis istuttava sisällä ja sävellettävä surullisia lauluja. On kevään ensimmäinen lämmin päivä, siksi on vaellettava valoisassa illassa, juovuttava liikaa ja rakastuttava. Kyllähän te tiedätte sarjakuvapiirtäjät, jotka piirtävät rumasti ja runoilijat jotka eivät välitä välimerkeistä tai kieli opista ja joita silti pidetään taiteilijoina. He ovat päättäneet luoda jotain, joten he luovat, ja se on kaikki mikä merkitsee.

Taiteilijoita yhdistää ainoastaan hyödyttömyys. Ensimmäinen taiteilija on syntynyt sinä päivänä, kun kivikauden kyläyhteisö on saanut hengiltä kokonaisen mammutin, ja nylkemisen jälkeen kellään ei ole ollut järkevää tekemistä kuukauteen. Tuosta toimettomuudesta tilasta on alkanut taide. Ainoa ehto taiteilijan luomistyölle on siis joutilaisuus, ja tämä onkin syynä perustavanlaatuisimpaan ristiriitaan yhteiskunnan ja taiteilijoiden välillä. Mistä leipää ja viiniä laiskurille? ”Taiteen kultakautena” elettiin orjayhteiskunnassa, joten Kreikan suurmiehille asia ei tuottanut päänvaivaa, mutta historian kuluessa olivat todelliset taiteilijat useina aikakausina suorastaan sukupuuton partaalla. Teollinen vallankumous kuitenkin ratkaisi ongelman: syntyi insinööreiksi kutsuttu ihmisryhmä, jonka merkitys maailman henkiseen kasvuun on jokseenkin miinusmerkkinen. Sana ”insinööri” tulee latinan kielestä ja tarkoittanee mielikuvituksettomuuden voittoa. Insinööri osaa korjata leivänpaahtimen, mutta se toimii vasta, kun joku toinen tajuaa laittaa johdon takaisin seinään. Evoluutio on onneksi puuttunut peliin. Vastakohdat miellyttävät, insinööreistä ja taiteilijoista elinkelpoisimmat tajuavat pariutua keskenään, ja tästä seuraa insinöörien olemassaololle järkevä oikeutus: elättää joutilaita taiteilijoita.

Taiteilijaksi ei silti synnytä, vaan kasvetaan. Tarvitaan yhteiskunta, jossa on vääryyksiä, esimerkiksi koulukiusaaja tai sisällissota, ja joku, joka kieltää lasta repimästä sudenkorennoilta siipiä. Taiteilijan maailmassa on nimittäin oltava aina julmuutta ja kärsimystä, muttei kuitenkaan koskaan liikaa. Muuten taiteilija on pelkkä hullu. Sitten kun ihminen on oppinut pois järkevyydestä ja omistautunut taiteelle, kaikki on menetettyä. Hän ei koskaan enää parane, hän pysyy joko taiteilijana, taantuu hulluksi tai päätyy neroksi, joista ainakin kaksi viimeistä ovat oikeastaan sama asia. ”Todellinen runoilija osaa kuolla ajallaan, sen parempi jos kuolee traagisesti”: filosofit elävät niin tuskastuttavan vanhoiksi juuri siksi, että he eivät tylsyydessään ja järkevyydessään ymmärrä rajallisuuden lakia. Mikä alkaa, myös loppuu: jos taiteilija ei osaa lopettaa, hän ei voi luoda.

Taiteilijaa eivät koske luonnonlait. ”Maailmaa on kaikki, mikä on niin kuin se on” kirjoitti keskellä maailmansotaa nuori filosofi, joka halusi poistaa metafysiikan, ainoan tieteenalan, jolla on mitään tekemistä taiteen kanssa. Hän väitti tietävänsä, että maailma on olemassa, mutta totesi silti, että ”maailman merkitys ei voi olla maailmassa itsessään.” Missä se sitten on, jos ei taiteessa? Vain taiteella on voimaa luoda silkasta savesta nainen tai tehdä hauen leuasta soitin, jonka sointi saa kalliotkin järkkymään. Vaikka purkaisit kirsikkapuun, et löydä kukkia: vaikka etsisit koko maailman, et löydä mitään etsimisen arvoista. Ja silti siellä on jotain, jolla on suurempi voima kuin yhdelläkään insinöörimaailman asialla.

- -

Sitaateissa Vysotskia, Wittgensteinia ja ihan lopussa viittaus Ikkyuun runoon. Tein suurimman työn etsiessäni kys. tekstiä: vaikka loppujen lopuksi huomasin omistavani jopa toisen kirjoista jonne se on suomennettuna... Suomennosversioita löytyy siis monta. Voi, kun osaisi japania ja voisi lukea mitä runossa Todella Sanotaan.


5 kommenttia:

  1. Rakastuin tähän tekstiin, siinä on kaikki mitä en oo itse ikinä oppinut sanomaan.

    VastaaPoista
  2. Mistä tahansa aiheesta siten kirjoitatkaan, sitä on aina yhtä hienoa lukea. :o

    VastaaPoista
  3. Hirvittävän hienosti kirjoitettu. Yhdyn kaikkeen, mistä muistan ajattelevani samoin 8D
    (siis melkein kaikkeen)

    VastaaPoista
  4. Tästä tekstistä on jännä saada hyvää palautetta. Sen ajatukset kun ovat syntyneet enimmäkseen kirjoittaessa, kesken lauseen, enkä ole kaikesta edes tuota mieltä. (Alunperin kirjoitin tämän koulutovereideni kiusaksi. Poistin ne kohdat.)

    Kiitos :)

    VastaaPoista