Kirjailijasukumme vauhdissa

Liiottelevat otsikot voittoon!

Sisareni on kirjoittanut esimerkiksi aina. Tänä keväänä julkaistaan hänen esikoisromaaninsa. Harmittaa, etten voi mainostaa kirjaa (yritän kovasti kuvitella tämän blogin olevan jokseenkin anonyymi). Minä pidän sisareni teksteistä, ne ovat hyviä, enkä sano tätä vain siksi että hän on minulle sukua. Luin eilen kolme sivua hänen edellistä (omakustanne)romaaniaan ja aloin itkeä, taas kerran, vaikka olen lukenut kirjan monesti.

Minun sisareni on kirjailija. En tiedä mitä hienompaa hän voisi olla.

Minä aloin viime kuussa kirjoittaa romaania. Se kuulostaa todella eeppiseltä, pidän tuosta lauseesta hyvin paljon. En tiedä valmistuuko se ikinä, vähän päälle 8000 sanaa tällä hetkellä kasassa. Vaikka olen aina ajatellut, että haluaisin kirjoittaa jotain Suurta ja Maailmaa Syleilevää, kyseessä on arkinen nuortenkirja.

Kirjalla on minäkertoja, ja tuo tyttö muistuttaa minua hyvin paljon. Se en ole minä kaksi vuotta sitten, mutta paljon samaa meissä on. "Jokainen kirjailija kirjoittaa esikoisteoksensa itsestään", ihan varmasti.

Olen jo suunnitellut omistuskirjoitusta. Vaikka todennäköisyys, että kirjastani koskaan tulisi mitään, ei kukaan kiellä haaveilemasta :) Jo kirjoitusprojekti on joka tapauksessa omistettu "sille, jonka syytä kaikki on", ja vähän muillekin tärkeille ihmisille.