1) Ihmisiä kiinnostaa se, mikä on lähellä ja joku koskettaa suoraan itseä tai tuttavia
2) Japanissa on tapahtunut/tapahtumassa ydinvoimalaonnettomuus
Ja sitten totuuden 1 nojalla vähän vähemmän tärkeitä asioita.
3) Libyassa on käynnissä sisällissota
4) Suomessa on kohta vaalit
Enpä jaksanut eilen edes vilkaista uutisia, oli tärkeämpää tekemistä (ruuanlaitto, koulu, ystävä tuli käymään). Tänään meni liian vaikeaksi olla huomaamatta. Ja minä vihaan sitä totuutta, että ihmisiä kiinnostaa vasta siinä vaiheessa kun maailman tapahtumat liippaavat läheltä. Minä tunnen tokiolaisen, hänen sukuaan asuu vielä lähempänä tuhoaluetta. Kauheaa.
Olen koko arabimaailman kuohunnan ajan kuvitellut kirjoittavani tänne blogiini jotain maailmaa syleilevää aiheesta (yhden ei-niin-mahtavan novellin sentään sain aikaiseksi), mutta en ole saanut aikaiseksi. On hienoa, että kansa on noussut kapinaan, voittanutkin (nyt enää toivomme että tulos on todella parempi) mutta...en minä osaa kirjoittaa sellaisesta.
Japanista oli jo tämän päivän Hesarissa kolme sivua. Arabimaiden tapahtumista on ollut 'parhaimmillaankin' kaksi sivua, ja joskus Libyan tapahtumien sijaan etusivulle ovat päässeet esimerkiksi floridalaiset eläkeläiset. Uutisten sisällön jälkeen toiseksi kiinnostavinta on minusta se paikka, jonka se on lehdessä ansainnut. Kauanko sodan/onnettomuuden/vallankumouksen/jne täytyy kestää, jotta se ole enää pääuutinen?
Minua kiinnostaa Japanin tilanne, koska koen sen läheisemmäksi kuin Afrikan. Se on totta, ja ehkä se saa ollakin, mutta asia täytyy tiedostaa.
Japani ja sen uutiset eivät nimittäin ole tärkeimpiä tai edes tärkeämpiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti