Lauantai-ilta: istun tietokoneella puolipimeässä ja katson internetistä huonoa animea. Viereisissä huoneissa sukulaistädit juovat viiniä ja syövät puoli vuotta vanhaa kalaa. Korsetti kiristää, koska join liikaa (colaa), päälläni on puoli kiloa mustaa pitsiä ja kaksi valkeaa kangasruusua. 'kaikista esineistä rakkaimmat ovat minulle käytetyt' runoili kuuluisa mies, mutta minä rakastan eniten sekalaisimmista sekalaisia esineitä. Pöydällä vieressäni on pinottuna kaunis kokoelma: Kapteeni Nemo -sarjakuva, Moottoripyöräpäiväkirja- elokuva, ikivanha Robinson Crusoe- kirja ja pari postikorttia.
Olen tyttövaltaisella kuvataideluokalla eikä kukaan huomaa tulen kouluun sitten punkkarina, goottina tai hippivaatteissa. Pyjamankin huomasi vasta englanninopettaja. Koulun jälkeen minä istun opettajainhuoneessa pelaamassa lautapelejä rinnakkaisluokan poikien kanssa ja keskustelen fysiikanopettajan kanssa Che Guevarasta. Nauramme huonoille vitseille ja juomme halpaa teetä.
Kotona ennen nukkumaanmenoa masennun ja kirjoitan synkkiä rivejä päiväkirjaan. Luen runoja vuosisatojen takaa ja mietin ovatko runoilijat juuri niitä, jotka eivät löydä koskaan elämän tarkoitusta tai edes rakkautta.
Ehkä minusta jonain päivänä tulee normaali. Tai sitten ei. Normaalit ihmiset eivät kirjoita runoja?
...Kai minä tosiaan lähden löysäämään tätä korsettia että voin juoda lisää
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nam halpaa teetä.
VastaaPoistaHei anonyymi, en minä pure vaikka kertoisitkin nimesi :) Kiva kuulla kuitenkin että joku ainakin lukee näitä
VastaaPoista