perjantai 27. marraskuuta 2009

"Täytyy unohtaa voidakseen muistaa"

"Ja kun olet unohtanut surusi (ihminen unohtaa surunsa aina) niin olet iloinen siitä, että olet tuntenut minut"
Mutta jotten unohtaisi:

paahtoleivän tuoksu
mattolaituri
tähtitaivas
halaaminen
vakosamettihousut
nauru
pitsi
silmät
kaapelitehdas
merihaka
hauhonpuisto
bockholmen
vaja
silinteri
kinkkuleviterasia
ruisleipä
valkoinen paperiviuhka

Ehkä vielä joskus opin pitämään persikoista ja syömään luumuja muistelematta.


Runotorstain haaste "Jotta en unohtaisi" Ja yhä aihe jumittaa samssa ihmisessä kuin parissa kolmessa viime postauksessa

...Enkä muuten kuollakseni muista, mistä otsikon sitaatti on. Tunnistaako joku? Taitaa olla jostakin elokuvasta tai kirjasta. Ja runon alun sitaatti on Pikku Prinssi- kirjasta. Vaikka se on vähän hullua, minä taidan kuitenkin pitää surusta.

8 kommenttia:

  1. ei niitä voi unohtaa, mutta voi oppia syömään ilman muistelemista

    kyllä nuoruuden surussa on sitä jotakin, ainakin tuntee elävänsä sitä ajatelessa

    VastaaPoista
  2. Toisinaan tekee kipeää muistaa.
    Toisinaan pitää siitä kivusta,
    mutta jonain päivänä se alkaa maistua pahalta
    ja unohtaa. Jotta voi muistaa jotain muuta.

    VastaaPoista
  3. "Ehkä vielä joskus opin pitämään persikoista ja syömään luumuja muistelematta."

    Tuo oli hyvä loppu tuohon runoon.

    VastaaPoista
  4. Suosikkini noista ovat ruisleipä, halaaminen, tähtitaivas ja nauru (itselle). Persikoissa on niin perhanan paljon kemiallisia suoja-aineita, luumuja voi syödä antaumuksella muistelematta muuta. Erikeeperin kanssa samaa mieltä lopusta.

    VastaaPoista
  5. Jos harjoittelee kovin, oppii pitämään.

    VastaaPoista
  6. Kaunis ja hieno runo. Hyvät muistot ovat useimmiten keittiössä;)

    VastaaPoista
  7. Lyhyestä virsi kaunis. Selkeät sanat, selkeässä järjestyksessä. Passaa minulle, samoin blogisi nimi:ei kukaan, puhuttelee.

    VastaaPoista