perjantai 1. toukokuuta 2009

Hyvää vappua

Jonkin aikaa olen jo miettinyt, että voisin testata omia siipiäni kolumnin, pakinan vastaavan kirjoittamisessa. Tässä tulee pikainen kirjoitus ennen vappumarssille lähtöä. Oikoluentaa en ehtinyt tehdä kunnolla, pahoittelut!
(ja tekstin tarkoitus ei_ole_loukata ketään. Vain herättää ajatuksia)

Minä en ole ylpeä siitä, että isoisäni on saattanut tappaa jonkun. Sodassa pyritään johonkin tulokseen tappamalla ja sotilaat ovat siellä tappamassa. Ihmisen hengen vieminen ei ole koskaan hyvä asia, ihan sama vaikka tuo ihminen olisi siellä samoin muita tappamassa. Minä en tiedä, mitä olisi tapahtunut ilman talvisodan henkeä, tai jos rintamalle ei olisi lähdetty, mutta sanon silti, ettei kenenkään arvo nouse tappamalla.

Olen siis ihmetellyt, miksi sotaveteraaneille kerätään rahaa. Mitä parempaa he ovat kuin joku tavallinen yksinäinen mummoparka, joka myös kävisi mielellään vesijumpassa; jos vain rahat riittäisivät?

Paras kuulemani selitys on, että ”he uhrasivat parhaat vuotensa valtion hyväksi”. Se kuulostaa ihan fiksulta. Hekin, jotka lähtivät innoissaan ryssiä tappamaan, olisivat varmasti keksineet parempaakin tekemistä sodan vuosiksi.

Eilen mietin tunnenko sotaveteraaneja, ja aloin miettiä oliko satavuotias perhetuttumme ollut sodassa. Ei tietenkään, muistin, hänhän vietti sotavuodet vankilassa. Kyllä, me olimme sodassa kommunistisen valtion kanssa ja kyllä, hän oli siellä koska oli kommunisti. Silti, se on vain aate ja mielipide. Riittävän painava syy lukita ihminen pois yhteiskunnasta?

Hän ei ole uhrannut parhaita vuosiaan valtion hyväksi, vaan sen takia.

1 kommentti:

  1. Hei. Tektistäsi puskee ulos kasvatuksesi/aatteet jotka olet omaksunut jostain muualtakin. Olet oikeassa, että mummot ja sotaveteraanit ovat yhtä '' arvokkaita '' jos niin voidaan sanoa. He saavat yhtä paljon yhteiskunnallisia tukia, joka on sinulta jäänyt väliin kirjoituksessasi.

    Sotaveteraanikeräykset ovat vapaaehtoistoimintaa. Niihin maksaminen on vapaaehtoista. Ei pakotettua. Sekin jäi mainitsematta tekstistäsi.

    Olen samaa mieltä tuosta ensimmäisestä kappaleesta. Ihmisten tappaminen on vastoin olemassaoloamme. Miten paljon maailma on hukannut älyllisiä resursseja ennenaikaisissa kuolemissa? Olisimme tuhansia vuosia edellä ellei ihmisten hengen arvo olisi joistakuista niin alhainen.

    Sota on siis väärä tapa ratkaista konflikteja. Mutta minusta sotaveteraaneja pitää kunnioittaa (kuten myös mummoja) koska he saivat ennen kaikkea tämän maan pysymään itsenäisenä.

    Koska kasvatuksesi/omaksuneesi atteet ovat mitä ovat (on erittäin hyvä että ihmiset ajattelevat) saattaa olla ettet näe asiaa ''puhtaiden'' silmälasien läpi.

    Kuten en minäkään välttämättä.

    Lykkyä tykö kirjallisuuden parissa!

    VastaaPoista