Useimmat ihmiset eivät luultavasti joudu päättämään sitä minäkään tiettynä hetkenä elämässään, suurin osa ihmisistä tuskin koskaan pohtii sitä. Minä olen pohtinut ja ihan naurettavan monta vuotta vieläpä.
Tänään 27. heinäkuuta päätin olla agnostikon sijaan ateisti.
En vieläkään tiedä, mihin puolueeseen haluaisin liittyä (jo kauan sitten tiesin kyllä, että puolueeseen haluan kuulua). En tiedä, mikä puolue tai muu porukka ajaisi tätä maata ja maailmaa parempaan suuntaan parhaiten.
En mä tiedä kuka mä olen.
En ole koskaan tiennyt mikä minä olen - ilmeisesti minulla on vaikka kuinka paljon tuttavia, jotka pitävät minua kommunistina, mitä ikinä sillä sanalla tarkoittavatkaan - mutta tänään haluan sanoa ääneen, mitä minä en ole.
Ei itketä eikä satu kovin paljon. Olin siis oikeasti varmaan päättänyt jo ajat sitten, mutta selkeä, valoisa ajatus syntyi vasta tänään.
Yhä olen
"rakkautta kiireestä kantapäähän.
Rakkautta syntyvään lapseen.
Etenevään valoon.
Rakkaus on näkemistä, ajattelemista, ymmärtämistä.
Rakkaus on kehdon ripustamista tähtiin.
Rakkaus on teräksen valamisen vaivannäköä."
Mutta en tiedä mihin tähtiin ja mitä pitäisi ripustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti