Onnellisuus

Olin vetämässä leiriä, jälleen kerran, mutta kokemus oli tällä kertaa jotenkin todella vahva. Viimeisenä iltana moni sanoi leirifiiliksistä puhuttaessa, että leiri oli tosi hieno&tärkeä, ja yksi leiriläinen sanoi: "Kirjoitin muistiin tän hetken päivämäärän ja kellonajan, jotta jos mulla on joskus aikakone, voin palata tähän hetkeen." Ja veljenikin sanoi jotakin todella kaunista siitä, että leiri on ollut hieno ja hän ei haluaisi sen loppuvan, vaivuin kauniiseen kauniiseen haikeuteen ja onnellisuuteen. Halasin muita ohjaajia pitkään, yhden ennalta melkein tuntemattoman kanssa jäimme istumaan kahdestaan. Molempia taisi itkettää, ja me halasimme ja tunsimme toisemme ystäviksi. Onnistuimme sylikkäin pääsemään yli pahimmasta haikeudesta ja jatkamaan kauniin illan viettoa nuotion ääressä ihmisten keskellä. Yö pimeni hiljalleen, ja hiljalleen lähti taas valkenemaan aamuksi.

Neljän aikaan yöllä kaverini alkoivat väsyä, jäimme nuotion viereen rantakallioille nukkumaan. Jotkut muut jatkoivat valvomista, useimmat nukkuivat jo eri puolilla kallioita. Kääriydyin viittaani, muilla oli makuupussi, ja nukuin muutaman tunnin pää veljeni vatsalla. Heräilin tietysti monesti, ja joka kerran oli ihana herätä. Linnut lauloivat ja huusivat, oli jo täysin valoisaa, nuotiossa palavan puun rasahduksiin oli hyvä herätä ja minä todella rakastin tuota paikkaa ja kaikkia sen ihmisiä. Oli kaunista valvoa ensimmäistä kertaa täyteen aamuun saakka tuossa minulle niin rakkaassa ja tutussa paikassa.