Keskiyöllä pilvet ovat eläimiä
niillä on juoksukilpailut
makaamme kalliolla katsomassa
ja maailma on kesänsininen
- -
Pahoittelut pitkästä päivitystauosta. Kesällä tuppaa käymään näin... Olen ollut leireillä, niitä kertyy tälle kesälle yhteensä neljä. Rakastan leiriyhteiskuntaa, sitä miten asiat toimivat ja miten kaikesta voi selvitä. Rakastan vapaahetkiä ja rankkaa työtä, joka ikistä aamua: satoi tai ei, vaikka parasta onkin herätä ukkosmyrskyn jälkeen auringonpaisteeseen. Rakastan halaamista ja iltanuotioita, tarinoiden kertomista, mutaa jos se on lämmintä, merivettä ja saunalauluja.
Porukka hitsautuu usein yhteen tavalla, joka on mahdollista vain leirillä. Eikä siitä oikein osaa kertoa.
Kunpa jokainen lapsi pääsisi leireille, jossa heillä olisi yhtä kivaa kuin minulla aikanaan. Kunpa moni heistä alkaisi leiriohjaajaksi ja näkisi sen vieläkin hienomman puolen leirielämää.
Harvoin muulloin kuin leirillä on mahdollista lähteä metsäretkelle keskiyöllä, paistaa nuotiolla näkkileipää, ampua lokkeja vesipyssyllä, kävellä mudassa paljasjaloin, pelata yöllä jalkapalloa tai korttia, meloa autiosaarelle, nähdä kalasääskiä, tanssia nurmikolla tai löytää teltasta kanttarelleja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti