torstai 1. huhtikuuta 2010

Kirjoittaa, ei kirjoita, kirjoittaa, ei kirjoita

otan kynän käteeni
paperille alkaa syntyä tavuja sanoja lauseita
yksi kokonainen virkekin
kielikuvia ja harkittu viittaus
mutta ei se runolta näytä

Runotorstai. Sana 'kärsimys' toi tällä hetkellä auttamatta mieleeni äidinkielen lopputyön, jonka palautuspäivä on ensi torstai ja joka on pahasti kesken. Aiheena joku suomalainen kirjailija: esittelen Kai Niemistä ja hänen tuotantoaan.

Tämä runo on pastissista hänelle. Se kuvaa lopputyöfiiliksiä aika hyvin, vaikken tiedä muistuttaako se herran tuotantoa juurikaan...

5 kommenttia:

  1. Kirjoittaminen voi olla kärsimystä. Sanat eivät vain synny paperille.

    VastaaPoista
  2. Kai Nieminen on hyvä valinta. Isä-Nieminenkin olisi. Tai molemmat yhdessä.

    VastaaPoista
  3. Joo, kivahan tätä äidinkielen juttua on tehdä. Mutta miksi, oi miksi valitsin runoilijan? Teoksen tulkinta eli työn pääsisällys on noin 27 kertaa hankalampaa kuin proosakirjailijasta.

    - Pertti Niemisenkin runoja olen lukenut ja tykkäänkin. Suomennoksissa taas pidän paljon paljon enemmän japanin runoudesta jota Kai on kääntänyt.

    VastaaPoista
  4. Tuntui vähän samanlaiselta, kun oli enää kaksi päivää aikaa viimeistellä kymmenensivuinen kirjallisuusanalyysi.

    VastaaPoista
  5. No kärsimystäpä hyvinkin.

    Tzori kun olen harvoin kommendeeraamassa
    vaikka käynkin runotorstain suoritteet läpi
    säännöllisesti.

    Verkkopyynti keväällä vie paljon vapaa-aikaa.
    trew. Harmaasusi.

    VastaaPoista