Minä rakastan sinua, koska meri on
Minä olen Lorca ja ole sinä Dali
kaksi hullua (kaksi taiteilijaa)
Kello on neljä iltapäivällä
humallun tiedosta
Kello on neljä iltapäivällä
että sinä olet olemassa
Kello on neljä iltapäivällä
niin kuin minäkin olen
- sinä piirrät rumia kuvia
- et vain ymmärrä niitä
Enkä tahdokaan ymmärtää
ymmärrys on
kaivo
täynnä sokeaa valoa
odotan vahingossa
sinua
unohdun katsomaan
(sinua)
hymyilen yksinäni
( )
kirjjoitan paprille sekava sanoja
SIKSI ETTÄ MERI ON SININEN
taivas oksentavaa purppuraa
pilvien katseiden hahmo
ja kevät
kuparinen
nosturinsiipi
(Kun olin kirjoittanut tämän runon, näin sateenkaaren.) Itse asiassa en tunne enää mitään tälläistä kys. henkilöä kohtaan, mutta vahvan runon sain aikaiseksi... Kiintoisaa. Luin Lorcaa pitkästä aikaa, ja tämä runo on myös kunnianosoitus hänelle. Tälläisiä tekstejä tahtoisin kirjoittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"ymmärrys on//kaivo/täynnä sokeaa valoa"
VastaaPoistatodella hieno kohta!